Blogi

Aamunkoiton kappeli Vilnassa

Koronaan sairastuneita oli maaliskuun lopussa yli 14 000.

Tässä on meidän 50 vuotta vanha kotitalomme.

Uotin luontaisparantolan ammeita

Viktor aloitti koulun 13.8.2020

Jaakko esiäidin Johanna Karoliina Wilkmanin haudalla

Hammashoidossa

Kaivinkone työssään keittiömme ikkunan alla Helsingissä

Joulukuusi Tohlopissa 2020

Tohlopin lenkkini

Taas on se ajankohta, jolloin pitäisi tehdä yhteenvetoa siitä, mitä merkittävää viime vuonna, siis vuonna 2020 tapahtui. Lyhyesti sanottuna viime vuosi oli täysin poikkeuksellinen. Sitä leimasi korona, Covid 19-virus. Lähes koko vuoden olemme saaneet pelätä, milloin saamme tartunnan. Vuotta 2020 voi luonnehtia "koronavuodeksi". En vuoden alussa olisi millään uskonut, että Kiinan Wuhanin miljoonakaupungista alkunsa saanut koronavirus leviää koko maailmaan, myös meille Suomeen. Tämän hetken tietojen mukaan yli 83 miljoonaa ihmistä maapallolla on saanut koronatartunnan. Heistä  1.8 miljoonaa on kuollut. Suomessa tartunnan saaneita oli vuoden lopussa runsaat 36 000, kuolleita kaikkiaan 561. Suomi on selvinnyt hyvin toistaiseksi, ehkä parhaiten koko Euroopassa.

Viime vuoden alkukuukausina tammi-helmikuussa ei tiedetty vielä mitään koronasta. Mekin olimme, Eeva- Leena ja minä helmikuun loppupuolella muutaman päivän matkalla Liettuan Vilnassa. Ei siellä silloin ollut tartuntoja eikä rajoituksia. Eipä meilläkään!

Vasta maaliskuussa alkoi virus levitä. Meillä Suomessa otettiin käyttöön heti rajut toimenpiteet. Maaliskuun 13. päivänä otettiin käyttöön Valmiuslaki ja sen perusteella tuli maahan poikkeustila. Poikkeustila oli aluksi voimassa 18.3 - 13.4. Sitä pidennettiin siitä vielä viikolla. Uudenmaan maakunta eristettiin muista maakunnista Valmiuslain antamien valtuuksien perusteella  28.3. - 19.4. väliseksi ajaksi.  Meilläkään ei ollut mahdollisuutta käydä Tampereen Tohlopissa, toisessa kodissamme tuona aikana. Valtioneuvosto päätti jatkaa Valmiuslain mukaista poikkeustilaa aina 13.5. asti. Olimme kyllä aika tavalla eristyksissä. Emme käyneet tapaamassa poikamme perhettä Helsingissä muuta kuin pari kertaa ja silloinkin auton ikkunan takaa, ja he kävivät meidän takapihallamme, ikkunan takana syntymäpäiväni aikaan. 

Eristysajan alkupuolella emme käyneet lainkaan ruokakaupassa ostoksilla, vaan poikamme tilasi meille ruokatarvikkeet kotiin toimituksella. Eristysajan loppupuolella aloimme käydä aikaisin aamulla kaupassa ostoksilla, jolloin siellä ei ollut juurikaan muita. Keväällä 2020, pääsiäisen aikaan tulimme asuneeksi Siltamäessä 50 vuotta samassa paikassa ja osoitteessa. Vietimme tätä päivää kotona kahvikupin ääressä. 

Kevät kului eristyksessä. Huhtikuuhun ajoittuivat suvun "poikien" syntymäpäiviä ei vietetty. Mikon perhe kävi ikkunan takaa onnittelemassa minua syntymäpäivänäni. Touko-kesäkuussa rajoituksia purettiin, kun tautitilanne vähän helpotti. Mekin oleilimme entistä enemmän Tohlopissa ja otimme siellä vastaan Juhannuksen. Pistäydyimme Juhannuksen jälkeen myös Reposaarella, jossa Mikon perhe oli kesälomamatkallaan. Kävimme viemässä kukkia Reposaaren hautausmaalla olevalle sukulaisten haudalle. 

Kesällä Tampereella ollessamme kävimme erikoisessa paikassa Uotin luontaisparantolassa Lempäälässä, jossa saimme kylmiä ja kuumia kylpyjä yhden päivän ajan. Kylvyt  antoivat ainakin hyvät unet seuraavaksi yöksi. 

Elokuun 13. päivänä pojanpoikamme, 7-vuotias Viktor aloitti koulunkäynnin Laajasalon peruskoulun ala-asteella. Se oli hänelle ja meille kaikille vanhemmille ja isovanhemmille tärkeä päivä.

Kesän loppupuolella teimme Eeva-Leenan kanssa kahden päivän matkan Imatralle ja Ruokolahdelle tapaamaan sukulaisia. Kävimme kummankin pitäjän hautausmaalla. Tapasimme matkalla pikkuserkkuni Asko Peltosen, joka toimi matkamme erinomaisena oppaana. Laskimme kukat esiäitini Johanna Karoliina Wilkmanin haudalle. Tutustuimme  myös Imatran lotta- ja sotaveteraanimuseoon. Seuraavana päivänä kävimme Ritikanrannan työväen asuntomuseoalueella. Alueelle  on säilytetty osa Tornatorin paperitehtaan työntekijöilleen tekemistä asunnoista.  Esi-isäni Wiktor Wilkman työskenteli Tornatorilla paperikoneenhoitajana vuosina 1896 -1905. Hän kuoli vuonna 1905 ja on haudattu Ruokolahden hautausmaahan. Hänen kiveään eikä ristiään emme sieltä enää löytäneet, mutta sen sijaan Peltosten sukuhaudan, jossa  on myös minun sukulaisiani.

Korona-aikana ei  julkista hammashoito juurikaan ollut. Vasta syksyllä aloitettiin hammashoito erityisjärjestelyin. Riskiryhmäläisille oli järjestetty omat hoitolat. Onnistuimme pääsemään syyskuun alussa hoitoon Puistolan hammashoitolaan. Sitä jatkuikin aina marraskuulle asti, jonka jälkeen ilmoitettiin, että otamme käyttöön uuden varausjärjestelmän, Apotin. Hakekaa keskitettyä aikaa ensi vuoden puolelta. Näin sitten teinkin ja sain ajan tammikuulle 2021. Eeva-Leena ehti saada hampaansa kuntoon. 

Koronatartuntojen alkaessa taas syksyllä nousta kehotettiin kansalaisia lataamaan puhelimiinsa koronavilkku-sovellus. Niin tein minäkin. Kuitenkin jo ennen vilkkua pääsin koronatestiin, kun kerroin kurkkukipuoireistani Kruunuhaan terveyskeskukseen. Testitulos oli negatiivinen. Toisella kertaa testaajat tulivat kotiin, kun vilkku oli vilkuttanut ja soitin siitä. Myös tällä kerralla tulos oli negatiivinen. Päätimme silloin, että pyrimme jatkossa olemaan mahdollisimman paljon Tampereen Tohlopissa, kun tartuntoja Pirkanmaalla on paljon vähemmän kuin Helsingissä ja Uudellamaalla.

Toinen syy, miksi olemme paljon Tampereella on asuntoyhtiössämme aloitettu linjasaneeraus. Saneerauksessa uusitaan käyttövesiputket, kylpyhuoneet korjataan, ilmastointia parannetaan ja lämmityspatterien ventiilit uusitaan. Kyseessä on iso remontti, joka maksaa paljon. Sen lisäksi taloyhtiömme pihat on myllerretty, kun talojen välille vedetään uudet sähkökaapelit ja vesijohtoputket. Ei siellä viitsi olla, kun ennen niin kaunis pihamaa on täynnä sorakasoja, kaivantoja, työkoneita, työmaakoppeja, varastoja ja työmiehiä. Kaiken lisäksi meidän yhtiömme työmiesten sosiaalitila on meidän talomme kellarissa saunan pukuhuoneessa. On liikettä ja hälinää!

Vietimme suuren osan joulukuuta Tohlopissa. Olimme siellä Itsenäisyyspäivänä ja kaikki joulunpyhät. Vietimme joulua ja Eeva-Leenan syntymäpäivää kaksistaan. Onneksi helsinkiläiset soittelivat meille, niin ei ollut niin ikävä. Yritin ylläpitää kuntoani myös vuonna 2020. Kävelin yhteensä 1010 kilometriä vuonna 2020, vaikka joskus oli vähän vaikeaa. Kävely laskee verenpainetta ja siksi sitä harrastan. Ei tarvitse syödä niin paljon verenpainelääkkeitä. Suosittelen kävelyä kaikille ja toivotan kaikille tämän blogijutun lukijoille hyvää uutta vuotta 2021.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 1.1.2021 22:09