Blogi
Vuosi 201727.12.2017 19:26
60 vuotta täyttäneen liiton logo
Jälleen on aika, jolloin on tarpeen muistella, miten vuosi 2017 meni. Kaiken kaikkiaan aika mukavasti! Ollaan elossa, vaikka kaikenlaista ”kremppaa” ja paljon erilaisia lääkkeitä onkin.
Alkuvuonna tammi-helmikuun vaihteessa matkustimme Eeva-Leena ja minä erään tuttavapariskuntamme kanssa Arabiemiraatteihin. Vaikka ennen matkaa pelkäsimme, miten kestämme matkan rasitukset: yölennot, pitkät istumiset busseissa, hotellien vaihdot ja oudot ruoat, niin kaikki sujui odotettua paremmin. Dubai ja muut emiraatit olivat katsomisen arvoisia. Otin paljon kuvia matkalta ja tein niistä kuvakertomuksen kotisivuilleni, jossa se on vieläkin nähtävissä Kuvagalleriasta.
Sunnuntaina helmikuun 12. päivänä kävimme onnittelemassa Seppoa, Eeva-Leenan veljeä hänen täyttäessä 85 vuotta seuraavana päivänä. Juhlapaikkana oli Hirvikartano Jämsässä, jonne kokoontui komea joukko Sepon sukulaisia lapsia ja lastenlapsia seuralaisineen. Hirvikartanossa on nimensä mukaisesti hirviä ja poroja aitauksissa. Kävimme ihailemassa eläimiä ja syöttämässä niitä ennen meille tarjottua juhla-ateriaa. Syntymäpäivän pitopaikka oli hyvin valittu. Hirvikartano jäi varmasti sekä syntymäpäiväsankarin että vieraitten mieleen mukavana paikkana.
Osallistuimme helmikuun loppupuolella Suomen-poikien kirkkopyhään ja Viron itsenäisyysjuhlaan Tallinnassa. Viron itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta, ja virolaiset laskevat, että vuonna 2017 on heidän 99. itsenäisyyspäivänsä. Tässä luvussa on siis mukana myös Viron miehitysaika. Aloitimme itsenäisyysjuhlan jumalanpalveluksella Kaarlin (Kaarlen) kirkossa, jossa normaalin jumalanpalveluksen lisäksi luettiin vuonna 2016 kuolleitten Suomen-poikien nimet. Juhla jatkui läheisessä Viron kansalliskirjastossa, jossa nautittiin juhlalounas ja palkittiin Suomen-poikia tukeneita henkilöitä mm. meidän Tallinnan suurlähettiläämme Kirsti Narinen Suomen Sotaveteraaniliiton ansiomitalilla.
Harri Kainulaisen Sotavahinkosäätiön puheenjohtajan 70-vuotispäivää vietettiin Katajanokan Kasinolla 10. maaliskuuta. Oikea päivä on muistini mukaan 12.3. Osallistuimme Eeva-Leenan kanssa päivän viettoon säätiön hallituksen jäsenten joukossa. Maaliskuun loppupuolella minulla oli tilaisuus säätiön hallituksen jäsenenä tutustua Jääkäriprikaatiin Sodankylässä.
Aivan maaliskuun lopulla olin viitenä päivänä mukana kunnallisvaalien vaalitoimikunnassa, joka kävi eräissä ennalta sovituissa hoitolaitoksissa ja sairaaloissa äänestyttämässä siellä hoidettavina olevia potilaita/asiakkaita. Olin myös mukana varsinaisena vaalipäivänä 9. huhtikuuta 40E vaalilautakunnassa, joka hoiti oman piirinsä äänestyksen Koillis-Helsingissä.
Huhtikuulle sattuvat meidän suvun syntymäpäivät: Mikon, Viktorin ja Jaakon päivät hoidettiin ”matalalla profiililla”. Itse osallistuin syntymäpäivänäni 27.4. Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaan Lahdessa.
Toukokuun sujui mukavasti kesää odotellessa ja Viktoria useana päivänä hoidellessa. Mieleeni jäivät erityisesti suuret kurkiaurat, jotka lensivät kotimme ylitse suuntana pohjoinen. Kesää nekin lensivät etsimään ja odottamaan. Aivan toukokuun lopulla oli ylioppilasluokkani kokous Tampereella. Vuonna 1960 ylioppilaaksi päässeistä kokoontui koulullemme Tampereen klassilliselle lyseolle yhteensä 13 luokkakaveria. Pidin heille esityksen 75 vuotta sitten annetusta ”Ylipäällikön päiväkäskystä Suomen äideille”.
Kesäkuulle sattui parikin Ruotsin matkaa. Smoolannin Husaarit viettivät toimintansa 90-vuotisjuhlia Eksjössä kesäkuun toisena viikonloppuna. Olen ollut Smoolannin Husaarien jäsen ainakin 25 vuoden ajan ja osallistunut moneen heidän tilaisuuteensa vuosien varrella. Niinpä lähdimme Eeva-Leenan kanssa myös tänä vuonna heidän juhliinsa. Tällä matkalla yövyimme yhden yön vanhassa, mielenkiintoisessa kylpylässä Tranåsin pikkukaupungissa. Kylpylän nimi on Tranås Badhotellet Spa & Konferens. Kylpylä on viime vuosisadan alkupuolelta ja sen vieraina on ollut monia ruotsalaisia kuuluisuuksia mm. entinen Ruotsin pääministeri Tage Erlander puolisoineen ja myös Kalle Kustaa ja Silvia, joilla on kylpylässä oma ”sviitti”. Tein kylpylästä kuvakertomuksen sivuilleni. Eksjössä asuimme vanhan käytännön mukaisesti Vaxblekaregårdenissa, ikivanhassa puutalossa. Sain hyviä kuvia Smoolannin Husaarien 90-vuotisparaatista Eksjön keskustassa. Kuvat ovat nähtävissä kotisivujeni Kuvagalleriassa.
Kohta Eksjön matkan jälkeen 15. kesäkuuta lähdin pohjoismaisille kiltapäiville Halmstadiin. Kiltapäivät kestivät neljä päivää ja niille osallistui maanpuolustusväkeä kaikista pohjoismaista. Yksi syy, että matkasin Halmstadiin oli serkkuni Allanin tapaaminen siellä. Kävimme Allanin kanssa hänen isänsä, minun enoni, haudalla ja heidän entisessä kotipaikassaan Kullhultissa. Tästäkin matkasta löytyy kuvia Kuvagalleriasta.
Heinä-elokuussa oleilimme melko paljon Tampereen Tohlopissa. Saimme veneenkin vesille apuvoimien avulla. Kävimme uimassa ja soutelemassa. Minäkin uskalsin kastaa talviturkkini joskus kesä-heinäkuun vaihteessa. Eeva-Leenahan ui kesät talvet. Myös Mikon perhe Mikko, Pia ja Viktor pistäytyivät lomallaan Tohlopissa. Viktorkin ui Tohlopissa. Tohlopissa vietettiin rivitaloyhtiömme 50-vuotisjuhlia lauantaina 12. elokuuta. Nykyisten asukkaiden lisäksi juhlaan oli saapunut joukko entisiä Tohlopinrivin asukkaita. Oli mukava tavata heitä ja muistella menneitä.
Elokuun loppupuolella Sotavahinkosäätiön hallitus teki matkan Tukholmaan. Hallitus tapasi siellä Svenska Finlandsfrivilligas Minnesföreningenin johtoa ja piti hallituksen kokouksen. Matkan tarkoituksena oli tutustua yhdistyksen toimintaa ja mahdollisesti myöntää heille taloudellista tukea. Tutustumisen jälkeen hallitus päätti tukea heitä sievoisella summalla.
Elo-syyskuun vaihteessa teimme Eeva-Leenan kanssa neljän päivän matkan Bremeniin Saksaan. Olimme monasti Eeva-Leenan kanssa haaveilleet, että pitäisi tehdä Ryanairin halpamatka Tampereelta jonnekin. Nyt se toteutui ja kohde oli Bremen. Matka onnistui hyvin ja hotellimme sijaitsi aivan Bremenin vanhan keskusta tuntumassa. Nähtävyydet olivat kävelymatkan päässä. Olimme hyvin tyytyväisiä matkaamme.
Vaikka olen yrittänyt kävellä säännöllisesti ja ylläpitää kuntoani, niin kuinka ollakaan sydämeni rytmi meni taas sekaisin, nyt Tampereella 26. syyskuuta. Yritin saada hoitoa Tampereella, mutta en saanut sitä siellä, kun ei ollut tarkkaa tietoa verenohennuslääkkeiden tehosta ja vaikutuksesta. Jouduin lähtemään Helsinkiin ja siellä Malmin sairaalassa monien tutkimusten jälkeen sydämen rytmi käännettiin sähköllä 29. syyskuuta entiseen rytmiinsä. Samana päivänä olisi ollut Suomen Sotaveteraaniliiton, entisen liittoni, 60-vuotisjuhlat Helsingin Messukeskuksessa. Juhlat jäivät käymättä, kun olin sairaalassa!
Aleksis Kiven päivänä 10. lokakuuta noudimme uuden automme Honda Civicin Tampereen Vehosta. Sillä on tätä kirjoitettaessa ajettu jo 2300 kilometriä.
Aivan kuun lopulla olimme Viktorin kanssa katsomassa Peppi Pitkätossua Helsingin kaupunginteatterissa. Viktor seurasi tarkkaan ja varmaan vähän ”tykkäsikin” vauhdikkaasta esityksestä.
Kun en terveyskeskuksen kautta kyllin nopeasti päässyt hoitamaan sydänvaivojani, hakeuduin Mehiläiseen kardiologin vastaanotolle marraskuun alkupuolella. Omien selvittelyjeni mukaan pääsisin hoitoon kunnallisella puolella vasta vuoden 2018 maaliskuussa ja silloinkin vasta rasitus-EKG:hen. Tämän Mehiläisen lääkärissä käynnin jälkeen pääsin heti rasitus-EKG:hen ja muutamaa päivää myöhemmin sydämen verisuonten varjoainekuvaukseen. Voitin ainakin aikaa monta kuukautta!?
Marraskuun 14. päivänä Sotavahinkosäätiön hallituksen pitkäaikainen jäsen, kenraaliluutnantti Ilkka Halonen täytti 85 vuotta. Lähetin hänelle onnittelutervehdyksen ja muutaman valokuvan.
Marraskuun 18. päivänä osallistuimme Eeva-Leenan kanssa vanhan (95), Kanadaan muuttaneen ystävämme, sotaveteraani Veikko Kallion muistotilaisuuteen Katajanokalla. Veikko oli kuollut Kanadassa 1.7. Paikalla oli paljon Veikko Kallion sukulaisia ja ystäviä sekä emeritus kenttäpiispa Hannu Niskanen. Eeva-Leena ja minä muistelimme tilaisuudessa yhteisiä mukavia aikoja Veikon kanssa niin Suomessa kuin Kanadassa.
Juhlimme 100. itsenäisyyspäiväämme osallistumalla koko juhlapäivän ajan erilaisiin tapahtumiin: ensin Malmin kirkossa ja sankarihaudalla, sitten Helsingin yliopiston Itsenäisyysjuhlassa ja lopuksi Ostrobotnian vastaanotolla.
Kun olen ollut tekemisissä monien Suomessa vapaaehtoisesti taistelleiden ulkomaalaisten kanssa, sain tilaisuuden osallistua myös tanskalaisten talvisodassa kaatuneitten muistokiven paljastamiseen Hietaniemessä heti itsenäisyyspäivän jälkeen. Tilaisuus oli juhlava. Tein siitä jutun blogisivuilleni.
Kävimme Eeva-Leenan kanssa tervehtimässä myös Suomen-poikia (Viron vapaaehtoisia) joululounaalla Tallinnan Viru-hotellissa 9. joulukuuta.
Eeva-Leena on syntynyt jouluaattona. Vietimme hänen syntymäpäiväänsä ja joulua kaksistaan Tampereen Tohlopissa. Toivomme, että pysyisimme myös vuonna 2018 terveinä, jotta voisimme aina silloin tällöin oleilla Tampereella ja hoitaa pojanpoikaamme Viktoria Helsingissä.
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 1.4.2021 10:08