Blogi

Lahden urheiluhalli täyttyi veteraaneista ja heidän saattajistaan

Juhlat on juhlittu ja edessä on kotimatka.

Maamme laulun ensimmäinen säkeistö alkuperäisenä. Siinä on vielä " kuin kotimaa tää pohjainen", ei siis "kuin kotimaa tää pohjoinen".

Osallistuin kutsuvieraana yhdessä Sotavahinkosäätiön puheenjohtaja Harri Kainulaisen kanssa Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaan Lahdessa 27.4.2017. Päivää vietettiin valtakunnallisena pääjuhlana nyt jo kolmattakymmenettä kertaa ja samalla ehkä viimeistä kertaa.

Veteraanijärjestöt tekivät vuonna 1986 ehdotuksen, että valtioneuvosto nimeäisi huhtikuun 27. päivän, jolloin Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa olivat vuonna 1945 päättyneet, kansalliseksi veteraanipäiväksi ja samalla liputuspäiväksi. Näin valtioneuvosto päättikin, ja ensimmäinen valtakunnallinen pääjuhla pidettiin 27.4.1987 Lahdessa.

Lahden urheiluhalli oli 27.4. 1987 koristettu 70 Suomen lipulla itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Juhlaan osallistui silloin noin 10 000 sotiemme veteraania. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto, itsekin sotiemme veteraani kunnioitti juhlaa läsnäolollaan. Juhlapuhujana oli sotiemme veteraani ja akateemikko Matti Kuusi.

Veteraanisukupolven rivit ovat harvenneet sotavuosien 500 000 miehestä ja 200 000 naisesta hyvin pieneksi. Tänä päivänä elossa olevia sotiemme veteraaneja on noin 16 000.

Tähän nyt järjestettyyn Lahden  juhlaan osallistui noin 1 600 sotiemme veteraania saattajineen. Lahden urheiluhalli oli somistettu jättikokoisilla tammenlehvillä ja sinivalkoisin värein.

Lipunnoston ja hartaushetken jälkeen veteraaneille tarjottiin juhlalounas, jonka jälkeen seurasi varsinainen pääjuhla.

Juhlapuheen piti Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, ja puolustusvoimien tervehdyksen toi puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg.  Veteraanin puheenvuoron esitti  91-vuotias metsäneuvos Yrjö Torikka. Juhlaväki poistui juhlasta tyytyväisenä kuulemaansa ja näkemäänsä.

Tähän veteraanisukupolveen sopivat hyvin Maamme laulun 4. säkeistön sanat:

 ” Täss auroin, miekoin, miettehin isämme sotivat,

 kun päivä piili pilvehen tai loisti onnen paistehin,

täss Suomen kansan vaikeimmat he vaivat kokivat.”

Ei ole moni lähihistoriamme sukupolvi kokenut yhtä kovia kuin tämä veteraanisukupolvi, jonka jäseniä elää vielä keskuudessamme. Siellä tulirintamalla he taistelivat Suomen itsenäisyyden ja meidän tulevaisuutemme puolesta. Heille, myös poisnukkuneille sotiemme veteraaneille kuuluu nöyrä kiitoksemme. Siellä taisteli myös minun isäni!

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 9.3.2021 20:22