Blogi

Yritän tässä blogijutussani kertoa niistä vuoden 2015 tapahtumista ja asioista, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni.  Vuoden alku ja tammikuu sujuivat melko rauhallisesti. Koetin käydä lähes joka päivä tai ainakin joka toinen päivä kävelylenkillä pitääkseni yllä kuntoani ja verenpaineeni siedettävissä lukemissa. Huolimatta näistä pyrkimyksistäni verenpaineeni ”reistaili”. Se nousi vähän liian korkeaksi muutamana päivänä huolimatta lääkkeistä ja kuntoilusta.

Kerran viikossa meillä on ollut Eeva-Leenan kanssa ilo hoitaa pojanpoikaamme Viktoria. Se on vallan mukavaa, mutta kyllä sitä alkaa illalla, hoitopäivän päättyessä, olla aika väsynyt, kun koko päivän ”konttaa” pienen miehen perässä.

 Vähän minua alkuvuodesta huoletti myös, miten jaksan istua ja matkustaa, kun olimme Eeva-Leenan kanssa tilanneet tammikuun lopulle reilun viikon pituisen kiertomatkan Turkkiin ”Paavalin jalanjäljille”.  Hyvin jaksoimme kumpikin, vaikka matkasimme varmaan yli 1 500 kilometriä Lounais-Turkissa ja näimme monia hienoja antiikin paikkoja. Otin matkalla paljon kuvia, joista tein kuvakertomuksen galleriaani.

Helmikuussa sairastimme molemmat flunssan. Ehkä se oli tarttunut Viktorista, joka saa helposti kaikenlaisia ”pöpöjä” perhepäivähoitopaikastaan. Eeva-Leenan yskä kesti aina kevääseen asti.

Viron itsenäisyyspäivää vietetään 24. päivänä helmikuuta. Olen monasti osallistunut sen viettoon Tallinnassa. Teimme Sotavahinkosäätiön uuden puheenjohtajan Harri Kainulaisen kanssa matkan Tallinnaan pari päivää ennen varsinaista Viron itsenäisyyspäivää ja tutustuimme Viron Itsenäisyyden Museoon Lagedissa, kävimme myös vierailukäynnillä lähetystössämme ja osallistuimme Suomen-Poikien Itsenäisyysjuhlaan Kaarlen kirkossa ja Viron kansalliskirjaston tiloissa.

Oikeaan jalkaani on polven sisäsivulle pitkien kävelylenkkieni takia kehittynyt ”patti”, johon kertyy solunestettä. Tätä ganglionestettä yritettiin imeä pois ensimmäisen kerran jo helmikuun lopulla Töölön tapaturma-asemalla. Toimenpide auttoi ja "patti" pieneni. Lääkäri kuitenkin varoitti, että se voi uusiutua.

Maaliskuussa sain kutsun ruotsalaisten Suomen vapaaehtoisten perinneyhdistyksen 75-vuotisjuhlaan Tukholmaan. Juhlat pidettiin 14.3. Karlbergin vanhassa linnassa, joka on jo pitkään toiminut ruotsalaisten sotakouluna. Osallistuimme Eeva-Leenan kanssa juhlallisuuksiin, jossa päävieraina olivat ruotsalaiset vapaaehtoiset ja Ruotsissa asuvat suomalaiset veteraanit. Juhlan kunniavieraina olivat Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö Sverker Göransson ja Suomen merivoimien komentaja Kari Takanen. Juhlapuheen piti tuttu mies, professori Stefan Forss. Tapasin juhlassa suomalaisia sotaveteraaneja, jotka kertoivat, että he ovat tulossa 24.3. Helsinkiin ja käyvät tapaamassa Tasavallan Presidenttiä ja tutustumassa presidentinlinnaan. Veteraanit kysyivät, tulisinko heidän kanssaan linnaan. Sanoin, että tulen mielelläni, kunhan ensin sopivat presidentin kanslian kanssa. Muutaman päivän jälkeen sain soiton, jossa kerrottiin, että voin osallistua kiertokäyntiin. Niinpä osallistuin maaliskuun loppupuolella Ruotsissa asuvien suomalaisten sotaveteraanien kanssa kiertokäyntiin linnassa. Otin tietysti kamerani mukaan ja otin paljon kuvia, joista tein taas kuvakertomuksen galleriaani.

Huhtikuussa pidettiin eduskuntavaalit. Olin lupautunut avustamaan niissä ja kävin neljänä päivänä äänestyttämässä liikuntaesteisiä vanhuksia heidän kotonaan. Huhtikuulle osuvat myös monet syntymäpäivät. Poikamme Mikko täytti 11. huhtikuuta 44 ja pojanpoikamme Viktor 20. huhtikuuta 2 vuotta. Kansallisena veteraanipäivänä, 27.4., joka on oma syntymäpäiväni, osallistuin Harri Kainulaisen kanssa veteraanipäivän pääjuhlaan Hämeenlinnassa.

Toukokuun 11. päivänä olin mukana sankarihautajaisissa Lappeenrannassa, jossa haudattiin sotilaallisin menoin 52 taistelupaikoilta löytynyttä suomalaista sankarivainajaa. Aivan toukokuun lopulla 29.5. olimme Eeva-Leenan kanssa Jouko Ritan uuden gallerian avajaisissa Lempäälässä.

Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6. osallistuin luokkakokoukseeni Tampereella. Meitä oli viitisentoista kaikkiaan kolmesta kymmenestä. Söimme lounaan Viikinsaaren ravintolassa.

Lauantaina 6.6. Reserviupseerikoulu täytti 95 vuotta. Osallistuin juhliin Haminassa. Meitä oli 17 omalta kurssiltani numero 107. Kaiken kaikkiaan RUK 95-vuotisjuhliin osallistui noin 3 000 reserviupseeria. Haminassa tapasin myös pikkuserkkuni Pasi Julkusen.

Kesäkuun toisena viikonloppuna osallistuimme Eeva-Leenan kanssa Smoolannin Husaarien ”Husaaripäiviin” Eksjössä Ruotsissa. Päivät olivat hienot niin järjestelyjen kuin säänkin puolesta. Mukana oli myös rakuunoita Lappeenrannasta uuden puheenjohtajansa Janne Kurkisen johdolla. Tein myös tästä matkastamme kuvakertomuksen galleriaani.

Kesäkuun lopulla olin vielä mukanaTammisaaressa pidetyssä  Kanonruset 2015 kävelyssä. Sen käytännön järjestelyt toteutti Uudenmaan Prikaati. Kävelyyn osallistui runsaat 400 kävelijää. Matka, jonka kävelin, oli 10 kilometriä ja käytin siihen aikaa runsaat puolitoista tuntia. Patti oikeassa polvessa alkoi taas vaivata ja kävinkin Töölön tapaturma-asemalla heinäkuun puolessa välissä. Patti ”punkteerattiin” taas, mutta samalla todettiin, että se olisi parasta leikata.

Syyskuussa minulla oli mahdollisuus osallistua Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen järjestämälle Petsamon matkalle 8-11.9. Matka oli mielenkiintoinen ja en ole sillä suunnalla matkaillutkaan. Kirjoitin matkasta lyhyen selostuksen näille blogisivuilleni.

Lokakuun alussa 3.10. leikkasin nurmikkoa Tampereen Tohlopissa ja nyrjäytin oikean jalan nilkkani. Se oli tavattoman kipeä ja kärsin kovista kivuista koko lokakuun ajan. Kävin kaksi kertaa lääkärissä ja kuvauksissa, joissa todettiin, että onneksi ei ole luita murtunut, mutta sen sijaan nivelsiteet ovat nyrjähtäneet. Kuljin koko lokakuun kyynärsauvojen avulla.

Olin sopinut jo kesän lopulla, että saman jalan polven viereen kehittyvä ”patti” leikataan 4. marraskuuta. Näin myös tehtiin. ”Patti” leikattiin Töölön sairaalassa Helsingissä. Luulin, että leikkaushaava, joka on noin 10 senttiä pitkä, paranee kuukaudessa, mutta olen kärsinyt sen kivuista aina näihin päiviin saakka.

Joulua vietimme Eeva-Leenan kanssa kaksistaan meidän toisessa kodissamme Tampereen Tohlopissa. Näin vuodenvaihteessa toivon, että saan oikean jalkani vielä sellaiseen kuntoon, että voin ensi vuonna jatkaa jo monta vuotta jatkunutta kävelyharrastustani. Saapa nähdä?

 

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 12.1.2016 13:17

Kommentoi kirjoitusta
*Nimi
Sähköpostiosoite (ei tule näkyviin)
Kotisivu
*Kommentti
* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.