Blogi

Linja-auto on lastattu ja on valmis lähtemään pitkälle matkalle.

Sampo Ahto kertoo Sallassa Jatkosodan hyökkäysvaiheen ja perääntymisvaiheen taisteluista näiden taulujen avulla.

Vanhan Sallan hautausmaahan haudattujen suomalaisten sankarivainajien muistokivi

Venäläisten muistomerkki Kantalahden tien varressa

Tyypillinen kuva Kuolan niemimaan eräästä kaivoskaupungista

Murmanskin jättimäinen Jäämeren taisteluiden muistomerkki

Trifon Petsamolaisen luostarin sisäänkäynti

Sodankylän vanha puukirkko

Tässä olemme jo takaisin Rovaniemellä ja Napapiirillä

Minulla oli mahdollisuus Sotavahinkosäätiön hallituksen jäsenenä osallistua Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen nelipäiväiselle Petsamon matkalle syyskuun puolen välin tietämissä.  Meitä oli kaikkiaan runsaat 30 osallistujaa matkalla, joka alkoi itse asiassa Rovaniemeltä ja jatkui Sallan, Kantalahden, Murmanskin ja Petsamon kautta Norjaan ja sieltä Suomen Inariin ja takaisin Rovaniemelle. Matkan osallistujat edustivat Sotavainajien muiston vaalimisyhdistystä lähellä olevia tahoja, kuten veteraanijärjestöjä, veteraani- ja sotavainajatyötä tukevia säätiöitä ja veteraaniperinteen vaalijoita. Teimme matkan linja-autolla, joka oli matkalaisten käytössä koko kiertomatkan ajan.

Matkan asiantuntevana oppaana toimi eversti Sampo Ahto, joka kertoi meille matkapäivien aikana Lapin sodan ja Jäämeren suunnan taisteluista niin Suomen, Saksan kuin Neuvostoliitonkin joukkojen osalta koko II Maailmansodan ajalta.

Minua henkilökohtaisesti kiinnostivat jo matkan alkupuolella erityisesti ruotsalaiset vapaaehtoiset, yhteensä noin 9000 - 10 000, jotka taistelivat Talvisodassa Sallan suunnalla ja pitivät siellä asemansa urheasti. Olinhan tutustunut eräisiin heistä Sotaveteraaniliiton aikana ja tänä keväänä tavannut heitä heidän yhdistyksensä 75-vuotisjuhlassa Tukholman Karlbergin linnassa. Juhlaan oli kutsuttu 15 Suomen vapaaehtoista, joita kaikkia muistettiin juhlassa. He ovat kaikki uljaita miehiä, mutta nyt jo iälle ehtineitä. Keski-ikä on noin 90 vuotta. Saimme Sallassa käydessämme hyvän selostuksen heidän sotaretkestään ja kävimme heidän kaatuneittensa muistokivillä.

Se, että Sallan kunnasta runsaat puolet jäi rauhanteossa Neuvostoliiton puolelle tuli nyt konkreettisesti nähtyä, kun ylitimme Suomen ja Venäjän rajan Kelloselässä. Kävimme Sallan vanhan kirkon hautausmaalla ja ryhmämme laski kukat suomalaisten sankarivainajien muistokivelle. Samalla kertaa tutustuimme myös saksalaisten hyvin hoidettuun hautausmaahan Sallassa.

Matka jatkui Alakurtin kautta Kantalahteen.  Alakurtissa tiedetään olevan sotilastukikohta, jossa on muun muassa helikopterirykmentti. Uusimpien tietojen mukaan tukikohtaa vahvistetaan ja sinne olisi vanhojen helikopterijoukkojen lisäksi tulossa moottoroitu jalkaväkiprikaati. Yleisilmeeltään Alakurtti on pienehkö, hieman jo rapistunut kaupunkitaajama.

Ensimmäisen yön vietimme Kantalahden kaupungissa. Yövyimme Spolohi-nimisessä, jo parhaat päivänsä nähneessä hotellissa. Meille oli varattu iltaruokailu hotellissa. Hiukan ihmettelimme, kun jouduimme menemään illalliselle ulkokautta: ensin ulos hotellin pääovesta ja sitten kiertäen jalan aina hotellin taakse ravintolatiloihin. Arvelen, että tämä johtui siitä, että kyseinen ravintola on avoin kaikille kaupunkilaisille eikä vain hotellin asiakkaille. Ruoka ja juoma kuitenkin maistuivat pitkän matkan tehneille matkalaisille.

Aamulla jatkoimme matkaa kohti pohjoista ja Murmanskia. Tie, jota ajoimme kohti pohjoista, oli hyvä: vahva asvalttipinta ja pitkiä suoria.  Tie on rakennettu vahvaksi varmastikin raskaan liikenteen vuoksi. Ohitimme Montsegorskin kaivoskaupungin, jonka ympäristöstä kyllä huomasi, että siellä harjoitetaan kaivostoimintaa. Saavuimme illansuussa Murmanskiin ja menimme ennen majoittumistamme tutustumaan valtavaan Jäämeren taistelujen muistopatsaaseen. Sieltä ajoimme hotelliimme Park Inn by Radissoniin. Nyt oli mahdollisuus myös hieman levähtää. Yhteinen illallinen hotellin ravintolassa nautittiin vasta kello 20.00. Niin hotellin iltaruoka kuin aamiainenkin olivat hyvät. Rahanvaihto automaatista ei vain tahtonut onnistua.

Itse Murmanskin kaupungista tiesin vain suomalaisperäisen nimen Muurmanni, joka on tuttu minulle sotahistoriasta. Muurmannin radan liikenne oli erityisen tärkeä Neuvostoliitolle viime sotien aikana. Muurmannin radan kautta tuotiin silloin sotaa käyvään Neuvostoliittoon runsaasti sotakalustoa ja muita sotatarvikkeita.

Tänä päivänä Murmanskin kaupungissa on yli 300 000 asukasta, ja se on maailman suurin pohjoisen napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Kaupunki sijaitsee pitkän ja syvän Kuolan vuonon pohjukassa. Murmanskin satama on jäätön ympäri vuoden lämpimän Golf-virran takia. Tämän vuoksi kaupunki ja sen satama ovat tärkeitä Venäjälle. Murmanskiin ja Kuolan vuonoon on sijoitettu muun muassa useita Venäjän ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden tukikohtia.

Murmanskista suunnistimme kohti Petsamoa. Ajoimme Zapoljarnyn ja Nikelin kaivoskaupunkien kautta Venäjän ja Norjan rajalle Kirkniemeen. Matkan varrelle osui useita venäläisten ja saksalaisten hautausmaita ja muistomerkkejä. Jäämeren rannalla käydyt II Maailmansodan taistelut olivat kiivaita, ja ne vaativat runsaasti uhreja. Kumpikin sotaa käynyt maa Saksa ja Neuvostoliitto (Venäjä) ovat hoitaneet hyvin sankarivainajiensa muiston vaalimisen täällä pohjoisessa.

Petsamossa minua viehätti erityisesti vastakunnostettu luostari. Vanha Trifon Petsamolaisen luostari oli hävitetty II Maailmansodassa, mutta se oli käynnistetty uudelleen nyky-Venäjän aikana. Tämä uudelleen käynnistetty luostari puolestaan paloi maan tasalle vuonna 2007. Palaneen luostarin tilalle rakennettiin lahjoitusvaroilla uusi vuosina 2008 – 2012. Tutustuimme tähän uuteen luostariin. Saamiemme tietojen mukaan uudessa uljaassa luostarissa on vasta vähän asukkaita.   

Ryhmämme rajanylitys Venäjän ja Norjan rajalla kesti puolitoista tuntia ja olisi varmaan kestänyt kauemmin, jos samaan aikaan rajaa ylittävät venäläiset olisivat päässeet kiilaamaan meidän ryhmämme väliin.  Ylitimme rajan kuitenkin tulojärjestyksessä. Norjan puolelta ajoimme Suomeen Näätämön raja-aseman kautta ilman minkäänlaista pysähdystä ja tarkastusta. Saavuimme Inariin ja siellä hotelli Ivaloon iltasella. Söimme yhteisen illallisen hotellin ravintola Kammissa. Ruoka oli poronkäristystä siihen kuuluvine lisukkeineen, joka maistui meille etelän asukkaille.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme etelää kohti. Matkalla tutustuimme Tankavaaran taistelualueeseen ja Porttipahdan voimalaitokseen. Porttipahdan voimalaitos ja tekoallas tekivät minuun vaikutuksen. Suuri ja saareton tekoallas näytti kauniilta ja mahtavalta. Sodankylässä saimme tutustua Sodankylän vanhaan jo kolmesataa vuotta vanhaan puukirkkoon. Kirkolle on myönnetty Europa nostra - diplomi vanhan arvokkaan puisen kirkkorakennuksen säilyttämisestä.

Sodankylästä ajoimme Rovaniemelle, jossa pidimme ruokailutauon Napapiirin ja Joulupukinmaan majalla. Siitä on lyhyt matka Rovaniemen lentokentälle, jonne jäimme odottelemaan Helsinkiin lähtevää lentoa. Mielenkiintoinen ja paljon sotahistoriaa sisältänyt matka tuli tehtyä. Kiitokset siitä ja lämpimät syysterveiset kaikille mukaville matkakumppaneille. Otin koko joukon kuvia matkalta. Ne ovat katsottavissa Kuvagalleriassani.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 23.11.2015 18:12

Kirjoituksessa on 2 kommenttia