Blogi
Raaseporin kirmaisu15.9.2013 17:10
Raaseporin kirmaisun kartta; 13 kilometrin reitti on punaisella merkitty.
Raaseporin kirmaisun numerolappu
Raaseporin kirmaisun mitali
Olin merkinnyt kalenteriini sunnuntain, syyskuun 15. päivän, Raaseporin kirmaisun päiväksi, johon kävely- ja ulkoilutapahtumaan olin ajatellut osallistua, jos kuntoni ja sää sen sallivat. Sunnuntaiaamu oli Helsingissä hieman sumuinen, mutta siitä huolimatta ajattelin lähteä matkaan, vaikka pojanpojan Viktorin vauvauinti läheisessä Siltamäen hallissa oli sovittu samalle päivälle. Lohdutin itseäni sillä, että mummi, oikeana talviuimarina ja uimahallin ahkerana käyttäjänä on paikalla hallissa Viktorin vanhempien kanssa uittamassa Viktoria.
Niinpä lähdin matkaan. Matkaa Helsingistä Tammisaaren tai oikeastaan nykyään pitää sanoa Raaseporin Västerbyhyn on tasan 110 kilometriä. Paikka ja maasto olivat minulle tutut aikaisemmasta käynnistäni. Olin sopivaan aikaan lähtöpaikalla ja kävin ilmoittautumassa ja maksamassa 20 euron osallistumismaksun. Paikalle oli saapunut melkoinen joukko kävelyn ja hölkän harrastajia etupäässä lähialueelta Tammisaaresta ja Hangosta, mutta paikalla oli myös muista pohjoismaista osanottajia. Raaseporin kirmaisu kuuluu nimittäin pohjoismaiseen kävelytapahtumaan, johon tulee osallistujia eri pohjoismaista. Nyt heitä oli täällä Raaseporissa Suomessa.
Kun katselin osallistujien numeroita, niin näin niitä pitkälle yli 400 eli karkeasti voin arvioida, että osallistujia oli runsaat neljäsataa.
Ajattelin ensin osallistua yhdeksän kilometrin matkalle, kuten olin tehnyt pari vuotta sitten, mutta sitten "ahneus" voitti ja ilmoittauduin 13 kilometrin matkalle, sillä maasto ja luonto Västerbyn ulkoilualueella ovat todella hienot. Tasan kello 11.00 lähdimme 13 kilometrin matkalle. Reitin alkupäässä oli pari kolme kovaa nousua, jotka panivat tällaisen jo iälle ehtineen ja jo hieman ahtautuneen sydämen koville. Sisukkaasti kuitenkin jatkoin. Jatkokilometrit alkoivat kuitenkin sujua paremmin ja paremmin varsinkin, kun lenkkimaasto tasottui. Hankaluudeksi matkan puolessa välissä muodostui kuitenkin metsäpolkuosuus, jota oli jostain kuudesta kilometristä aina yhteentoista kilometriin. Polulla piti koko ajan olla tarkkana, ettei kaadu juuriin tai polulla oleviin kiviin. Loppumatka olikin sitten tasaista tietä ja lopuksi otimme matkalla juttukaveriksi tulleen Liljendalin miehen kanssa "loppuspurtin". Aikaa 13 kilometriin kului tasan kaksi tuntia. Se oli minulle kova vauhti, joka olen tottunut noin 10 minuutin kilometrivauhtiin. Perille kuitenkin tultiin ja mitali saatiin kaulaan.
Kannatti lähteä Raaseporin kirmaisuun, vaikka en kovasti enää kirmannutkaan, niin sää oli mitä parhain, maasto monipuolinen ja kanssakävelijät mukavia. Toivottavasti vyötäröltä myös hävisi vähän ylimääräistä pois!
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 24.9.2013 17:31