Blogi

Valveen sukuhauta Iitin ylähautausmaalla

Iitin kirkko. Se on ollut punainen ainakin 1800-luvun alusta lähtien.

Luumäen salpa-asema

Jorma ja Anne talonsa edessä

Sepon ja Liisan mökki Kerimäellä

Petri Lindroos, basso ja konsertin juontaja Kerimäen kirkossa

Suuntasimme automatkamme myös tänä kesänä Itä-Suomeen tavataksemme sukulaisiamme ja ystäviämme maamme tässä osassa. Yhtenä tavoitteena oli nähdä kauniita maisemia ja mielenkiintoisia paikkoja, mutta ennen kaikkea nauttia kiireettömästä ajelusta kesäisessä Suomessa.

Matkamme ensimmäisenä ja minulle tärkeänä kohteena oli Iitin hautausmaalla oleva isän ja äidin sekä pikkuveljen hauta. Vanhempani ja veljeni ovat levänneet Iitin seurakunnan ylähautausmaassa jo 70 vuotta.  Se on pitkä aika! Se on ihmiselämän pituinen aika. En muista kummastakaan vanhemmastani enkä veljestäni mitään. Olin niin pieni, vain vuoden ikäinen, kun äiti ja veli kuolivat ja neljän vuoden ikäinen isän kuollessa.

Meillä on ollut Eeva-Leenan kanssa tapana käydä Iitin hautausmaalla vähintään kerran kesässä laittamassa hauta kesäkuntoon - niinpä nytkin. Talvisin ja nimenomaan jouluisin kävi hyvä ystäväni Iitistä monen vuoden ajan viemässä kynttilät vanhempieni haudalla, mutta nyt hänkin lepää samassa kirkkomaassa.

Osasimme hyvin ajaa tutulle hautausmaalle ja saimme kunnostettua haudan. Lisäsin hiekkaa kummulle ja Eeva-Leena istutti kukat. Samalla sain kertoa kummun alla nukkuville, että sukuun on syntynyt poikalapsi, joka tullaan kastamaan Viktoriksi suvun esivanhempien nimen mukaisesti.

Hautausmaan lisäksi halusimme käydä katsomassa Iitin kirkkoa, joka on yksi hyvin säilyneistä 1600-luvun lopulla rakennetuista puukirkoista. Kirkko on rakennettu vuonna 1693. Kirkon mallina lienee ollut Tukholman Katariinan kirkko. Kirkkoa on vuosien saatossa useaan otteeseen korjattu. Nyt se on hyvässä kunnossa. Tässä kirkossa ovat vanhempani ja veljeni siunattu haudan lepoon. Kerrottakoon tässä yhteydessä myös, että minun kasvatusisäni, rovasti Mauri Lehtonen toimi Iitin seurakunnan kappalaisena vuosina 1930-1936. Hänen kuvansa löytyy kirkon sakaristosta.

Iitistä ajoimme eteenpäin kohti Lappeenrantaa. Päätimme kuitenkin poiketa ennen Lappeenrantaa Kotkaniemessä P.E. Svinhufvudin kodissa. Käyntimme onnistui hyvin. Saimme hyvän opastuksen ja hyvät kahvit Ellen Svinhufvud kakun kera käynnillämme. Otin muutamia kuvia Kotkaniemessä ja kokosin niistä pienen kuvakertomuksen Kuvagalleriaani.

Aivan Kotkaniemen lähellä Luumäellä on yksi Salpalinjaan kuuluva asema. Pistäydyimme myös siellä. Salpalinja oli aikanaan pohjoismaiden suurin rakennushanke.  Se ulottui Suomenlahdelta aina Jäämerelle asti. Tämä Luumäen asema oli ja on yksi linjaan kuuluneista asemista, joka on "avattu" matkailijoille.

Luumäeltä on lyhyt matka Lappeenrantaan, jonne saavuimmekin ennen sopimaamme määräaikaa. Onneksi vastassa olivat serkkuni Anne ja hänen miehensä Jorma, jotka ymmärsivät meitä automatkaajia. He ottivat meidät ystävällisesti vastaan, tarjosivat yösijan, saunan ja hyvää ruokaa kauniissa, huolella kunnostetussa talossaan keskellä Lappeenrantaa. Lämpimät kiitoksemme vieraanvaraisuudestanne. 

Tapasimme seuraavana aamuna Lappeenrannan torilla Gyllene Klubbeniin kuuluvan Martti Ahjon, Masan, joka on tehnyt elämäntyönsä ruotsinkielen opettajana Punkaharjulla ja palannut sitten eläkepäivikseen kotikaupunkiinsa Lappeenrantaan. Masa oli iloinen, kun kävimme häntä tapaamassa, vaikka hän oli sopinut kirkko-opastuksen iltapäiväksi.  Kuljimme Masan kanssa torilla. Teimme ostoksia torilla ja ajoimme Masan Lappeenrannan kirkkoon, jossa hän toimi oppaana sen päivän. Samalla saatoimme tutustua tähän entiseen varuskunnan ortodoksikirkkoon, josta tuli evankelisluterilainen kirkko maamme itsenäistyttyä.

Lappeenrannasta ajoimme lähes yhtä soittoa Kerimäelle Sepon ja Liisan mökille, jonne saavuimme iltapäivällä. Majoituimme heidän saunakamariinsa. Illalla nautimme Eeva-Leenan Lappeenrannan torilta ostamia virolaisia grillimakkaroita, jotka maistuivat tosi hyviltä.

Tarkoituksenamme oli jatkaa seuraavana päivänä Liperiin tai Joensuuhun tapaamaan Onni- ja Leena-serkkuani. Emme kuitenkaan lähteneet, kun ymmärsin, että Lea, Onnin vaimo, on edelleen toipilas. Näin jäimme Kerimäelle, jossa olikin paljon nähtävää ja kuultavaa. Kävin kaksikin kertaa tutustumassa Kerimäen kirkossa olevaan vaivaisukko-näyttelyyn. Kerimäen kirkkoon on kerätty peräti 42 vaivaisukkoa ympäri Suomea. Hienosti toteutettu näyttely, johon kannattaa tutustua ja samalla maailman suurimpaan puukirkkoon. Näyttely on avoinna kesän loppuun. Otin ukoista paljon kuvia, joista osasta kokosin pienen kokoelman Kuvagalleriaani.

Seuraavana päivänä olimme mustikassa, saunassa ja ainakin kolme kertaa uimassa Puruvedessä. Illalla osallistuimme Pro Puruvesi-konserttiin Kerimäen kirkossa, joka järjestettiin nyt ensimmäisen kerran. Konsertti järjestettiin Puruveden säilyttämiseksi puhtaana järvenä myös tuleville sukupolville. Konserttia saapui kuulemaan ja tukemaan puhdasta Puruvettä noin 400 henkilöä. Tässä konsertissa syntyi ajatus, että se tullaan järjetämään myös ensi vuonna ja niin kauan, kun intoa ja tarvetta on.

Heräsimme maanantaiaamuna varhain, puoli viiden maissa ukkosen jyrähdyksiin. Emme enää sen jälkeen saaneet unta ja niinpä päätimme pakata tavaramme, lausua kiitokset Sepolle ja Liisalle mukavasta "mökkilomasta" ja lähteä ajamaan kohti Tamperetta.  Ajoimme Savonlinnan, Mikkelin ja Lahden kautta Tampereen Tohloppiin, jonne saavuimme iltapäivällä  kello 15.00 jälkeen. Näin oli lähes 900 kilometriä pitkä Itä-Suomen kierros tehty ja jäimme Tampereelle. Polttoainetta/dieseliä kului koko pitkällä matkalla vain 5.4 litraa 100 kilometriä kohden eli yhdellä tankillisella (60 litraa) ajoimme koko matkan. Matka oli hieno, mutta pitkät ajomatkat alkavat jo tämän ikäisiä väsyttää.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 12.6.2022 17:14