Blogi

Sunnuntaina 8. heinäkuuta teimme autolla pienen kesäretken Tampereelta Hämeenkyröön kesäteatteriin ja katselemaan Nobel-kirjailijamme Frans Emil Sillanpään kauniisti kuvaamia maisemia. Matkaa Tampereelta Hämeenkyröön ja sen teollisuustaajamaan Kyröskoskelle tulee noin 40 kilometriä. Mukana meillä oli kesävieraamme Riina Järvi. Olimme Aamulehdestä lukeneet, että juuri tänä heinäkuun toisena sunnuntaina kello 14.00 Kyröskosken padot avataan ja veden annetaan vapaasti virrata ohi voimalaitoksen turbiinien. Näin tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa.

Kyröskoski on mainittu Kalevassa, jossa todetaan: "Hämehes´ on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa, ei ole Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran". Kyröskoski on juuri tuo "Hälläpyörä". Kyrösjärven vedet virtaavat  Kyröskosken kautta 22 metriä alempana olevaan Kirkkojärveen Pappilanjokea pitkin. Koskessa on jo 1600-luvulla ollut useita jauhomyllyjä ja 1800-luvun puolen välin jälkeen se valjastettiin rannalle pystytetyn paperitehtaan energian tuottajaksi. Tehdas oli pitkään nimeltään Kyro Oy ja tällä hetkellä se on M-Realin tehdas. Olipa hieno nähdä koski valtoimenaan. Kosken partaalle oli kertynyt melkoinen joukko uteliaita seuraamaan sulkuporttien avaamista ja veden voimakasta syöksyä alas kosken uomaa.

Kyröskoskelta kiiruhdimme Myllykolun kesäteatteriin, jossa näytelmänä oli Panu Rajalan "Myllykolun Eemeli". Teatteri viettää tänä kesänä toimintansa 40. vuotta. Kesäteatteri on juhlavuotensa kunniaksi saanut uuden katsomon, kahvion sosiaalitiloineen ja aivan teatterin vieressä oleva Frans Emil Sillanpään syntymäkoti/museo Myllykolu on ennallistettu. Näytelmä kuvaa Frans Emil Sillanpään lapsuutta Myllykolussa siihen asti, kun hän lähtee Tampereelle kouluun. Harvaa näytelmää esitetään niin lähellä alkuperäistä ympäristöään kuin tätä Myllykolun Eemeliä. Tämä on jo näytelmän kuudes kesä. Kävijöitä tuntuu riittävän tähän hämeenkyröläisten harrastajien pyörittämään kesäteatteriin.

Kesäteatterista ajoimme kauniiden pohjois-hämäläisten maisemien halki tutulle Ylirautian marjatilalle hakemaan mansikoita. Mansikan poiminta alkoi virallisesti vasta seuraavana päivänä, mutta saimme mukaamme kotiin pari litraa maistiaisiksi iltapalan kanssa nautittaviksi.

 

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 12.7.2012 09:46

Kommentoi kirjoitusta
*Nimi
Sähköpostiosoite (ei tule näkyviin)
Kotisivu
*Kommentti
* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.