Blogi

Minulla oli mahdollisuus 28.1. Gyllene Klubbenin jäsenten kanssa tutustua Café Ekbergiin ja   heidän juhlanäyttelyynsä Bulevardilla. Näyttely oli rakennettu, koska kahvila on toiminut saman suvun omistuksessa jo 160 vuotta.

Yrityksen perustajasta Fredrik Edvard Ekbergistä piti alun alkaen tulla kelloseppä, mutta kun kellosepän opinnot eivät edistyneet, hän siirtyi leipurinoppiin leipurimestari Schulinin luo Helsinkiin. Neljän vuoden jälkeen hänestä tuli leipurin kisälli. Kisällivuodet veivät hänet Haminaan, Viipuriin, Riikaan ja Pietariin. Pietarissa hän vietti kaksi vuotta. Päiväkirjassaan Ekberg kuvailee suurkaupunki Pietaria, jonne kaikki taitavat käsityöläiset tuohon aikaan hakeutuivat.

Fredrik Ekberg suoritti mestarikokeensa 1852 ja saman vuoden alkupuolella hän avasi leipäpuotinsa Helsingissä. Ilmoiteltuaan Helsingfors Tidningar-nimisessä lehdessä toiminnastaan hänen tuotteittensa kysyntä kasvoi merkittävästi. Jo samana vuonna hän avasi toisen myymälän Helsingissä. Hän toimitti leipää myös Kaivohuoneelle ruhtinatar Aurora Karamzinille ja kolmeen silloiseen höyrylaivaan.

Leipomo kannatti hyvin ja niinpä hän uskalsi kymmenen tuloksellisen vuoden jälkeen avata 1862 Kahvikamari Kuopan aivan Helsingin keskustassa Aleksanterikadulla. Kahvilan asiakkaina olivat virkamiehet ja Keisarillisen Aleksanterin yliopiston opiskelijat, joita siihen aikaan oli noin tuhat. Kerrotaan, että Kahvikamari Kuopassa myytiin jopa 300 kuppia kahvia päivässä.

Oma toimitalo valmistui vuonna 1864 Aleksanterinkatu 52:een, ja koko liiketoiminta siirtyi sinne. Seuraavana vuonna avattiin uusi konvehti- ja konditoriaosasto, jonka tuotteisiin kuuluivat Aleksanterin-, Mazariini- ja Napoleonleivokset sekä Runebergin tortut. Näitä perinteisiä herkkuja saa myös tänä päivänä Ekbergiltä.

Fredrik Ekbergiä kohtasi vuonna 1865 suuri suru, kun hänen vaimonsa ja molemmat kaksospojat kuolivat lapsivuoteeseen. Surusta toivottuaan Ekberg meni uusiin naimisiin ja uusi rouva Johanna Ekberg  tuli ideoineen mukaan liiketoimintaan.

Vuonna 1873 avattiin Helsingissä Café Parisienne, joka oli silloin kaupungin hienoin. Rouva Johanna Ekberg oli varta vasten matkustanut Pariisiin ja tuonut sieltä mukanaan kalusteita, astioita ja reseptejä. Café Parisiennesta tuli Helsingin porvariston suosima paikka.

Vuonna 1876 Helsingissä järjestettiin Taide- ja teollisuusnäyttely. Ekberg kutsuttiin näyttelyn ravintoloitsijaksi. Näyttelyn kohokohta oli tsaarin ja kruununperillisen vierailu. Tilaisuus koitui tappiolliseksi Ekbergille, koska hän oli lainannut pöytähopeat tilaisuuteen. Juhlan jälkeen suuri osa lainatuista esineistä oli varastettu!

Ekbergin taloudellinen tilanne heikkeni merkittävästi 1800-luvun lopulla yrityksen suurten velkojen ja nälkävuosien takia. Silloin Ekberg anoi Keisarilliselta Senaatilta lupaa perustaa viinatehtaan.  Hän sai luvan ja pelasti sillä liiketoimintansa. Ekberg avasi vuonna 1874 myymälän, josta sai ostaa sekä itsevalmistettua viinaa että ulkomailta tuotuja viinejä. Mukaan tuli myöhemmin myös tupakka- ja sikarikauppa.

F.E. Ekberg kuoli vuonna 1892. Hänen leskensä Johanna Ekberg jatkoi toimintaa lastensa avustamana. Vuonna 1905 yrityksen otti haltuunsa Fridolf Ekberg yhdessä vaimonsa kanssa. Vuoden 1905 suurlakko ja 1907 leipomolakko rasittivat suuresti jo ennestäänkin velkaista yritystä. Raaka-aineista oli myös pulaa. Vuonna 1912 Aleksanterinkadun toimitalo myytiin ja ostettiin tontti Bulevardilta. 

Ensimmäinen maailmansota viivästytti rakennushankkeita, mutta 1915 muutettiin uuteen taloon Bulevardille. Katutasossa oli leipämyymälä ja toisessa kerroksessa kahvila. Tämä toisen kerroksen kahvila suljettiin vuonna 1929. Ekbergin kahvila siirtyi katutasoon vuonna 1932. Kahvila ja leipämyymälä Bulevardilla ovat vaihtaneet vuosien kuluessa paikkaansa, mutta molemmat ovat säilyneet samassa osoitteessa aina näihin päiviin saakka.

Viime sotien aika oli yritykselle raskasta aikaa. Talvisodan ensimmäisten päivien pommituksissa menivät kaikki näyteikkunat rikki. Työntekijöitä joutui rintamalle ja osa heistä pakeni maaseudulle. Raaka-ainepula oli huutava. Sota-aikana otettiin käyttöön ostokortit ja säännöstely. Hintasääntely jatkui vielä pitkään sotien jälkeen.

Lars Ekbergistä tuli yrityksen seuraava johtaja. Kahvilassa tehtiin perusteellinen korjaus hänen aikanaan vuonna 1951. Kahvila sai raikkaat vaaleat värit seiniinsä ja valaisimiksi valittiin Paavo Tynellin lamput. Tämä kahvilan sisustus on pysynyt lähes samanlaisena aina meidän päiviimme saakka. Ekbergin 160 vuotta vanhan kahvilan ja leipomon johdossa jatkaa nyt saman Ekbergin suvun neljäs polvi. Kahvila ja leipomo Ekberg edustavat hienolla tavalla  suomalaista kahvila-ja konditoria-alaa. 

 

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 29.1.2012 07:53

Kommentoi kirjoitusta
*Nimi
Sähköpostiosoite (ei tule näkyviin)
Kotisivu
*Kommentti
* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.