Blogi

Valamon luostarin kunnostus jatkuu edelleen

Majapaikkamme Salmissa

Jaakko Valve ja venäläinen isäntämme "Sasha" Hipinrannassa Ala-Uuksussa

Koska olen äidin puolelta karjalaista Hipin sukua, joka suku on asustellut Salmin Ala-Uuksun kylää tietojeni mukaan noin 300 vuotta, lähdimme mielellämme tutustumismatkalle Salmiin  Eeva-Leenan kanssa. Siihen tarjoutui hyvä tilaisuus, kun Pielavedellä kotipaikkaansa pitävä Manssilan Nuorisoseura Rajakivi ry otti meidät mukaan järjestämälleen Valamon ja Salmin matkalle.

Olin saanut tiedon matkasta ystävältäni Martti Rusilta, joka itse on syntyjään Salmin Manssilan kylästä. Hän ei valitettavasti päässyt loukkaantumisen takia matkalle mukaan lainkaan.

Nousimme pielavetisten linja-autoon varhain torstaiaamuna 9.6. Joensuusta, jonne olimme saapuneet jo edellisenä päivänä junalla. Yövyimme Kaisa ja Vesa Nuutamon luona Joensuussa. Linja-auto oli jo lähes täynnä aamulla Joensuussa, mutta otimme vielä lisää muutaman matkalaisen Tohmajärveltä. Kaiken kaikkiaan meitä istui autossa yhteensä nelisenkymmentä, kun suuntasimme Niiralan rajanylityspaikalle.

Selvitimme rajamuodollisuudet melko sujuvasti ja ylitimme Suomen ja Venäjän rajan. Matkaa rajalta   ensimmäiseen kohteeseemme Sortavalaan oli runsaat 60 kilometriä. Matkalla vaihdoimme sopivan summan euroja rupliksi. Vaihtokurssi oli: yhdellä eurolla sai 40 ruplaa.

Meille jäi sopivasti aikaa kierrellä Sortavalassa ennenkuin kantosiipialus lähti kello 16.00 Valamoon. Ennen sotia niin vireä Sortavalan kulttuurikaupunki teki meihin ankean vaikutuksen.

Ensimmäisen päivän varsinainen kohde ja yöpymispaikka oli Valamo. Vajaassa tunnissa kantosiipialus taittoi matkan Sortavalasta Valamoon. Koska emme kumpikaan olleet käyneet Valamossa, odotukset olivat korkealla.

Kiipesimme ylös luostarin mäkeä ja majoituimme luostarin hotelliin. Hotellia on jonkin verran korjailtu, mutta korjaamista siinä riittää vielä moneksi vuodeksi. Hotellin pesu- ja saniteettitilat ovat käytävällä ja huoneet retkeilymajaluokkaa. Me onnistuimme kuitenkin saamaan huoneen, jossa oli oma WC ja suihku.

Majoittumisen jälkeen osallistuimme lyhyeen opastettuun kiertokäyntiin ja kirkkolaulukonserttiin, joiden jälkeen aterioimme luostarin ruokasalissa. Ruokailun jälkeen tutustuimme luostarin pääkirkkoon, joka on hyvässä kunnossa. Kirkko on aivan täynnä toinen toistaan hienoimpia pyhäinkuvia ja ikoneja. Kirkon ulkoaidan vieressä otetun yhteisen retkikuvan jälkeen ilta oli vapaa.

Lähdin muutaman innokkaan matkalaisen kanssa kävelemään kilometrin päässä olevalle Igumeenien hautausmaalle katsomaan heille rakennettua skiittaa. Hautausmaahan on haudattu tärkeimmät luostarin johtajat. Vieressä on toinen hautausmaa muille valamolaisille. Hautausmaalta palattuani alkoikin olla jo aika siirtyä yöpuulle.

Aamupalalla oli teetä, hapanleipää ja juustoa. Aamupala nautittiin luostarin ruokasalissa. Aamupäivän aikana meillä oli mahdollisuus tutustua vielä luostarin kirkkoon ja ostaa matkamuistoja. Sen jälkeen haimme tavaramme hotellista, luovutimme huoneemme ja kävelimme satamaan. Satamassa nousimme kantosiipialukseen, joka vei meidät saaren länsiosaan, jossa sijaitsee muun muassa Ylösnousemus-skiitta. Tutustuimme skiitan yläkirkkoon, jonka ikonostaasi ja pyhäinkuvat ovat maalatut posliinille ja alakirkkoon, jossa on kuvattuna Jeesuksen hauta ja siihen liittyvää esineistöä.

Kovan helteen takia Eeva-Leena ei enää lähtenyt kävelemään pidemmälle mäkistä tietä Getsemanen skiitalle ja ylös Öljymäelle, vaan jäi odottamaan käyntiäni siellä taukopaikalla. Getsemanen skiittaan emme kävelymatkallamme päässeet, vaan ohitimme sen ja nousimme ylös Öljymäelle, josta on komeat näkymät Laatokalle. Laskeuduttuamme alas taukopaikalle ja laivarantaan nousimme laivaan ja jätimme Valamon taaksemme ja palasimme Sortavalaan. Sieltä matkamme jatkui Salmiin, jossa meidät 40 matkalaista majoitettiin vielä saman päivän iltana salmilaisiin taloihin.

Meillä oli onni mukanamme. Pääsimme toisen pariskunnan kanssa taloon, jossa emäntä puhui suomea ja isäntä venäjää. Hyvin tulimme juttuun! Yösija maksoi 30 euroa henkilöltä ja yöltä. Meille oli lämmitetty sauna, jossa kävimme samoin kuin pihaan pystytetyssä uima-altaassa. Saunan jälkeen isäntäpari tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen siirryimme nukkumaan olohuoneeseen.

Seuraavana aamuna linja-auto nouti meidät majapaikastamme ja ajoimme parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Salmin pitäjän Manssilan kylään, joka oli monen matkalaisen pääkohde. Heidän vanhempansa olivat entisiä Manssilan kylän asukkaita, jotka sotien jälkeen siirrettiin evakkoina Pielavedelle. Monet kävivät tutkimassa vanhempiensa ja esivanhempiensa asuinpaikkoja. Me Eeva-Leenan kanssa ihastelimme kaukana näkyvää mahtavaa Laatokkaa. Päiväkahvit nautimme erään salmilaisen talon pihapiirissä. Kahvien jälkeen ajoimme vanhan rajan Venäjän puolelle Viteleen, jossa pysähdyimme Laatokan rannalla ja menimme uimaan. Kävimme Eeva-Leenan kanssa uimassa Laatokassa, vaikka vesi oli aika kylmää, ehkä +10 astetta. Tulihan uitua Laatokassa!

Palasimme takaisin Salmin kirkonkylään ja majapaikkaamme. Olin alustavasti puhunut isäntäpariskuntamme kanssa, voisiko isäntä kuljettaa meidät Ladallaan Salmin Ala-Uuksun kylään, joka oli noin parinkymmenen kilometrin päässä majapaikastamme. Isäntä suostui, varsinkin kun lupasin maksaa hänelle tuhat ruplaa edestakaisesta matkasta. Isäntämme, "Sasha" ajoi kuin "rallikuski" tuon matkan kuoppia väistellen, kovaa vauhtia ja pitkiä matkoja vastaantulevien kaistalla. Perille kuitenkin pääsimme ja löysimme Uuksujoen alajuoksulla sijainneen Hipinrannan, jolla rannalla esivanhempiani on asunut noin kolmen vuosisadan ajan. 

Uskoimme myös löytäneemme Ala-Uuksun entisen tsasounan paikan pieneltä mäeltä Uuksulahden rannalta lyhyen matkan päässä Hipinrannasta. Moni esivanhemmistani on tietojeni mukaan haudattu tsasounan vieressä olleeseen kirkkomaahan, jota ei enää ollut.  Kirkkomaa oli jyrätty tasaiseksi hiekkakentäksi. Tähän tsasounan mäelle ovat nykyiset  venäläiset asukkaat pystyttäneet muistokiven Talvisodassa kaatuneille venäläisille sankareille.

Minulle tärkeät paikat tuli katsottua ja ymmärsimme hyvin, miksi esivanhempani olivat asettuneet juuri Hipinrantaan Ala-Uuksuun, paikkaan, jossa Uuksujoki laskee Laatokkaan. Ranta on luonnonkaunis ja erinomainen asuinpaikka.

Palasimme takaisin majapaikkaamme ja Eeva-Leena antoi vielä ylimääräiset 10 euroa "Sashalle" siitä hyvästä, että pääsimme hengissä perille, saunaan ja illalliselle. Seuraavana aamuna jätimme hyvästit isäntäparillemme ja nousimme meitä noutamaan tulleeseen linja-autoon ja aloitimme paluumatkamme.

Ajoimme vain lyhyitä taukoja pitäen suoraan rajalle, jossa olimme iltapäivän ensimmäisinä tunteina. Rajanylitys sujui jo rutiinilla ja Joensuun rautatieasemalla olimme sunnuntaina 12.6. kello 16.00. Ostimme matkaliput Tampereelle lähtevään junaan. Tampereelle saavuimme illalla myöhään  ja Tohloppiin puolen yön tietämissä. Näin oli monivaiheinen Karjalan matkamme päättynyt.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 23.12.2020 16:48

Kirjoituksessa on 5 kommenttia