Blogi

Hotelli Zagreb Istanbulissa

Hagia Sofia - museo

Sininen moskeija ja suihkulähde sen edessä

Innostuimme lokakuun alkupuolella etsimään tietokoneen verkkosivuilta lyhyttä, edullista kaupunkilomaa jostain Etelä-Euroopasta. Yhtenä vaihtoehtona pidimme Ateenaa, mutta ajankohta ei meille sopinut. Tämän vuoksi päädyimme Istanbuliin, kun matka-ajankohta marraskuun lopulla sopi  meille, ja hinta oli edullinen. Se oli niin edullinen, että mieleemme tuli, että siihen voi olla "koira haudattuna". Tyytyväisyyttämme lisäsi kuitenkin se, että tuota pikaa saimme vahvistukset lentolipuista ja hotellista. Lentoyhtiö oli airBaltic ja hotelli neljän tähden Zagreb Istanbulin vanhassa kaupunginosassa.

Emme aikaisemmin olleet käyttäneet airBaltic-lentoyhtiötä, jonka keskuspaikka ja kotikenttä on Riika, jossa sitten  vaihdoimme konetta ja jatkoimme Istanbuliin. Lento Helsingistä Riikaan sujui mallikkaasti. Koneessa oli mukavasti tilaa ja lentoaika vain vajaa tunti. Koneen vaihtoon oli varattu vajaat kaksi tuntia, joka aika kului nopeasti. Ajattelimme, että tuskin Riiasta on paljon matkustajia Istanbuliin menossa. Hämmästyksemme oli kuitenkin suuri, kun kone tuli lähes täyteen venäjää puhuvia naisihmisiä. Tässä joukossa sitten lensimme Istanbuliin. Lentoaika oli runsaat kaksi ja puoli tuntia.

Istanbulin Atatürkin lentoasema on suuri. Jouduimme kulkemaan laukkuinemme pitkät matkat pitkin lentoaseman käytäviä. Onneksi meillä oli vain käsimatkatavarat. Lentomatkustajia eri puolilta maailmaa tuntui olevan runsaasti liikkeellä. Sen me karvaasti koimme, kun jouduimme pitkään kiemurtelevaan passintarkastusjonoon, joka eteni tuskastuttavan hitaasti. Seisoimme jonossa ainakin puoli tuntia ennen kuin saimme leiman passiimme ja pääsimme lentoaseman ulko-ovelle. Nyt oli sitten vain keksittävä, millä pääsemme hotelliin. Emme olleet etukäteen valmistautuneet metron tai linja-auton käyttöön, joten järkevintä oli ottaa lentoasemalla toimivasta hotellien yhteisestä VIP-kuljetuksesta auto, jolla pääsimme suoraan hotelliin. Tosin se maksoi 70 Turkin liiraa, mutta emme olisi omin päin ja julkisilla kulkuneuvoilla löytäneet hotelliimme. 

Hotelli Zagreb oli ja on pieni: noin viisikymmentä huonetta, ravintolan, baarin, sauna- ja uima-allastilat käsittävä hotelli. Parhaillaan hotellin edustalla oli käynnissä kadunkorjaustyöt. Katu ja jalkakäytävät kivettiin uudestaan. 

Ensimmäisen päivän iltana emme poistuneet hotellista, koska ilta alkoi jo hämärtää ja ajattelimme kokeilla hotellin saunoja ja uima-allasta. Kävin etukäteen tutkimassa hotellin ylimmässä, viidennessä kerroksessa olevat saunat ja uima-altaan. Virkailija toivotti meidät murteellisella englannin kielellään tervetulleiksi ja minä kerroin yhtä murteellisella englannin kielellä tulevamme. Minä luulin,että uima-altaan ja saunojen käyttö olisi ollut ilmaista, mutta sitä se ei ollut. Minulle näytettiin saunomisen ja uima-altaan käytön hinnastoa, jossa vilahteli lukuja uima-allas 20, sauna 20 ja hieronta 30. Kun hämärässä näin huonosti uskoin lukujen olevan Turkin liiroja, mutta maksaessamme huomasin, että ne olivatkin dollareita. Myös eurot kelpasivat. Ensimmäisen illan saunomiset, uimiset ja Eeva-Leenan ottama tunnin hieronta maksoi yhteensä 50 euroa. Ei siis ilmaista!

Minulle jäi sellainen käsitys, että hotelli on "ulkoistanut" nämä palvelut ja siksi nämä palvelut oli hinnoiteltu melko korkeiksi. Saimme kuitenkin tällä rahalla hyvän palvelun, saunat ja koko uima-altaan omaan käyttöömme. Uima-altaalta on ja oli hienot näkymät yli Istanbulin vanhan kaupungin. Uima-allastilan katto on liukuva ja sitä pidetään kesäisin auki auringon ottamiseksi. Ihan mukava kokemus, mutta hieman kallis! Menimme saunomisen ja uimisen jälkeen syömään hotellin ravintolaan, jossa oli hyvä palvelu, ruoka ja kitaransoittaja viihdyttämässä.

Seuraava päivä olikin sitten varattu nähtävyyksille. Vastaanotosta saamiemme ohjeiden mukaisesti löysimme lähistöltä raitiotiepysäkin ja sillä olevat automaatit, joista piti ostaa matkaa varten muovisia "jetoneita", joilla pääsi porttien läpi pysäkille ja raitiovaunuun. Tällä "trämmillä" sitten opimmekin kulkemaan nähtävýyksille ja takaisin. Ensimmäinen kohteemme oli Hagia Sofia, Pyhän viisauden kirkko  tai oikeastaan museo tänä päivänä. Hagia Sofia palveli ensin 916 vuotta kirkkona, sitten 481 vuotta moskeijana ja vuodesta 1934 alkaen historiallisena museona. Se on yksi maailman arkitehtonisista ihmeistä! 

Vastapäätä Hagia Sofiaa onkin sitten Sininen moskeija, jonne suuntasimme askeleemme. Pahaksi onneksemme saavuimme moskeijalle juuri silloin, kun se keskipäivällä oli suljettu rukoushetken vuoksi. Emme päässeet sisälle, mutta emme myöskään jääneet odottamaan, vaan lähdimme Hagia Sofian takana olevaan Topkapin palatsiin. Myös monen muun turistin askeleet veivät sinne. Topkapin palatsi on ollut sulttaanien ja heidän vaimojensa ja lastensa asuinpaikka, mutta myös hallinnollinen keskus. Tutustuimme Topkapissa lähinnä sulttaanien aarrekammioon ja siellä säilytettäviin aarteisiin, joista mieleen jäi erityisesti Topkapi-elokuvasta tuttu smaragdein koristettu tikari, joka elokuvassa varastettiin aarrekammiosta katon kautta. Paljon oli esillä erilaisia aarteita jalokivista aina sulttaanien käyttämiin asuihin, kaftaaneihin asti. 

Katseltuamme koko päivän nähtävyyksiä päätimme jäädä syömään picnic-lounaan Topkapin palatsissa sijaitsevaan ulkoilmaravintolaan, josta avautuvat huikeat näkymät Bosporin-salmelle. Salmessa liikkui kaiken aikaa useita laivoja edestakaisin kuljettaen matkustajia salmen yli. Ei ole mikään ihme, sillä kerrotaan, että suur-Istanbulin asukasluku ylittää jo 12 miljoonaa. Jätimme Topkapin palatsin aarteineen taaksemme ja palasimme raitiotievaunulla takaisin hotelliin. Nähtävyyksien uuvuttamana päätimme huolimatta melko korkeasta maksusta mennä uimaan ja nyt minä vuorostani myös hierontaan. Sieltä päästyämme menimme hotellin ravintolaan syömään ja kuuntelemaan jo tuttua kitaransoittajaa. Kun olimme lähes ainoat asiakkaat ravintolassa, palvelu oli nopeaa. Ruoka oli myös hyvin valmistettu ja hinnaltaan jonkin verran halvempaa kuin koti-Suomessa.

Kolmantena matkapäivänä olimme jo niin perillä Istanbulin joukkoliikenteestä, että päätimme tehdä koematkan "puolimetrolla" hotellilta lentoasemalle ja takaisin, jotta osaamme sitten paluupäivänä valita oikeat kulkuneuvot. Matkalla lentoasemalle piti kerran vaihtaa raitiotielinjasta "puolimetroon" eli sellaiseen metroon, joka kulki osan matkastaan maan alla ja valtaosan maan päällä.

Koematkan jälkeen lähdimme etsimään Sotamuseota, joka oli karttaan merkitty ja jossa oli joka päivä  kello 15.00 janitsaariorkesterin konsertti. Samaiset janitsaarit ovat useamman kerran osallistuneet Suomessa Hamina Tattooseen. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme karttaan merkityn paikan, mutta museo oli pari-kolme vuotta sitten muuttanut kauemmaksi varmaankin väljempiin tiloihin. Sinne emme enää lähteneet.

Sotamuseota etsiessämme törmäsimme meille outoon ravintolakulttuurin, nimittäin "vesipiippuravintolaan", jota Eeva-Leena kutsui "huumeluolaksi". Tosiasasiassa ravintolan pöydissä oli suuret vesipiiput, joita saattoi vuokrata ja poltella tupakkaa ja samalla nauttia ravintolan valmistamasta ruoasta ja juomasta. Emme jääneet ravintolaan syömään emmekä polttelemaan vesipiippua.

Toiseen erikoiseen nähtävyyteen törmäsimme, kun etsimme Sotamuseota, nimittäin "Idän pikajunan" pääteasemaan Istanbulissa. Idän pikajunahan kulki viime vuosisadan alkupuolella, loistonsa päivinä, Pariisista Istanbuliin. Tämä asema tuli kuuluisaksi Agatha Christien jännitysromaanista Idän pikajunan arvoitus. Asemalla oli tätä koskevat tunnukset, mutta muuten asema oli aika tavalla rapistunut. Otin kuitenkin kuvan Eeva-Leenasta kuuluisan aseman laiturilla.

Ennen hotelliin paluuta käväisimme vielä tutustumassa Maustebasaariin, nautimme kahvit erinomaisessa viiden tähden Ottomaani-hotellin kahvilassa ja tutustuimme lähistöllä sijaitsevaan Pankkimuseoon, jossa kerrotaan pankkitoiminnan käynnistymisestä 1920-luvun Turkissa. Pankkitoiminnan käynnistäjä oli tietenkin Kemal Atatürk, uudenaikaisen Turkin perustaja ja presidentti. Pankkimuseo kuvineen, tiskeineen, säilytyslokeroineen ja holveineen on avattu yleisölle  vuonna 2007.  

Samalla matkalla poikkesimme myös Suureen Basaarin, jossa sanotaan olevan jopa 4 000 myyntipistettä. Kiertelimme etsiskelemässä Eeva-Leenalle uutta lompakkoa, mutta emme löytäneet sitä basaarista, vaan sen ulkopuolelta ja selvästi halvemmalla kuin basaarista. Hyvin löydetty! Sen jälkeen olimmekin jo valmiit palaamaan hotelliin, kun iltakin alkoi jo hämärtyä.

Viimeisenä matkapäivänä palasimme vielä Siniselle moskeijalle ja pääsimme nyt tutustumaan siihen. Kun olin vuosia sitten käynyt siellä ja silloin "viskasin" kenkäni moskeijan oven viereen seinustalle ja tallustelin sukkasillani aitojen mattojen päällä, niin nyt jokainen kävijä pani kenkänsä kiltisti muovipussiin ja kantoi niitä mukanaan. Mattoja oli vain keskellä moskeijaa, jonne pääsy oli estetty aidalla. Me seisoimme puulattialla aidan takana ja ihastelimme moskeijan sinisillä koristelaatoilla päällystettyjä kaariholveja.

Lentoasemalle lähdimme varhain peläten viivästyksiä ja suuria matkustajamääriä. Raitiotie- ja metromatka sujuivat hyvin huolimatta yhdestä vaihdosta. Olimme ajoissa perillä lentokentällä. Ensimmäinen turvatarkastus läpäistiin hyvin ja pääsimme kahville odottamaan koneen lähtöä. Meille ilmoitetut lentolippujen tarkastuspisteet muuttuivat kahvinjuonnin aikana ja jouduimme lähes viimeisiksi tullessamme uusille tarkastuspisteille. Saimme paikat aivan koneen peräosasta. Ihmettelimme lähtijöiden suurta määrää ja heidän suuria laukkujaan ja ylimääräisiä muovi- ym. kasseja. Päästyämme melko sujuvasti passintarkastuksesta jäimme odottamaan lähtöportille koneen tuloa ja lähtöä. Matkustajia ja heillä käsimatkatavaroita oli runsaasti, jopa niin runsaasti, että turkkilaiset kenttävirkailijat useaan kertaan muistuttivat: koneeseen saa  viedä vain yhden laukun. Etupäässä venäjää puhuvat naisihmiset yrittivät tunkea suuria vaatemyttyjään pieniin lentolaukkuihinsa. Siinä he eivät oikein onnistuneet, vaan suunnistivat, kun kone hieman myöhässä saapui kasseineen ja laukkuineen koneeseen. Kun istuimme koneen peräosassa, niin sieltä näimme hyvin, kuinka eräskin nainen istui jalat vaatenyytin päällä polvet melkein suussa. Tällä melkoisella kuormalla pääsimme kuitenkin lähtemään noin puoli tuntia myöhässä ja pääsimme Riikaan. Siellä joukkomme hajosi ja valtaosa siitä lähti matkustamaan edelleen eri puolille Baltiaa, kuka Vilnaan, kuka Riikaan kuka Tallinnaan kasseineen ja nyytteineen. Vasta siellä meille selvisi, että Baltiassa asuvat venäläiset ja muut baltit käyvät Turkissa ostamassa tekstiilejä ja tuovat niitä Baltiaan, välittävät ja myyvät niitä siellä sitten eteenpäin. Tulipa tämäkin koettua ja nähtyä. Ehkä tässä oli selitys lennon halpaan hintaan? Lento Riiasta Helsinkiin oli sitten jo huomattavasti väljempi ja mukavampi. Perille saavuimme aikataulun mukaisesti ja olimme perjantai-iltana myöhäisuutisten aikaan kotona ihmettelemässä kovaa pakkasta ja lumen määrää.  

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 3.3.2013 16:24

Kirjoituksessa on 1 kommentti