Blogi

Ulrika Eleonoran kirkko Kristiinan kaupungissa

Ratsuväen seppelpartio valmiina lähtemään Nurmon sankarihaudalle

Kolme Nurmon Hippiä ja yksi Salmin Hippi

Levättyämme yhden päivän Tohlopissa ja kerättyämme uusia voimia lähdimme uudelleen ajelemaan. Tällä kertaa matkamme suuntautui Porin kautta Etelä-Pohjanmaalle Nurmoon, jossa järjestettiin Ratsuväkipäivät 17-18.7. Nurmo on tämän vuoden alusta alkaen liitetty Seinäjokeen.

Päätimme ajaa Porin kautta tavataksemme siellä Eeva-Leenan serkun Ritva Laihon. Lähdimme liikkeelle lauantaiaamulla ja ajoimme Kullaan ja Noormarkun kautta suoraan Ritvan luo entiseen Ahlaisten pitäjään, joka on jo monta vuotta kuulunut Porin kaupunkiin.

Ritva otti meidät ystävällisesti vastaan talossaan ja tarjosi meille herkulliset leivät, pullat ja kahvit. Jonkun aikaa juteltuamme Ritvan kanssa jatkoimme matkaamme. Tällä kertaa tavoitteenamme oli Kristiinankaupunki, jossa emme olleet aiemmin käyneet. 

Hämmästyksemme oli suuri, kun pienessä idyllisessä Kristiinankaupungissa oli valtavasti ihmisiä ja autoja. Selitys löytyi. Juuri tänä viikoloppuna pidettiin Kristiinassa markkinat ja antiikkimessut. Pienessä Kristiinankaupungissa oli lauantai-iltapäivänä arviomme mukaan noin 10 000 markkinavierasta. Kaikkiaan kaksipäiväisille markkinoille odotettiin 20 000 vierasta. Uskomme, kun näimme lauantain kävijämäärän, että tavoitteeseen päästään. Kiertelimme markkinoilla ja messuilla, tutustuimme vanhaan viehättävään Ulrika Eleonoran kirkkoon ja söimme muun markkinaväen tapaan hernekeittolounaan paikallisessa Brahen talossa.

Kristiinankaupungista ajoimme Kaskisiin, joka oli hiljainen ja lähes eloton. Arvelimme, että kaikki kaskislaiset olivat lähteneet markkinoille Kristiinankaupunkiin. Syötyämme jäätelöt Kaskisissa ajoimme sieltä Närpiöön. Närpiössä, tomaatinviljelijöiden kaupungissa, olimme aiemmin käyneet ollessani Kantaravintoloiden henkilöstöpäällikkönä. Siellä oli silloin yli kolmekymmentä vuotta sitten Gästgivars- hotelli, jossa asustelimme ja jonka henkilöasioita aikanaan hoitelin. Hotelli on jäljellä, mutta se on muuttanut nimeään ja myös omistaja on vaihtunut.

Pitkää aikaa emme Närpiössä viipyneet, vaan lähdimme ajamaan sieltä suoraan Jalasjärvelle, jossa meidät otti vastaan entinen siltamäkeläinen Antero Ivaska, joka oli luvannut majoittaa meidät uuteen kotiinsa. Saavuimme iltasella Anteron luo. Hän tarjosi meille yösijan lisäksi herkullisen illallisen juomineen. Ehdimme käydä vielä ennen nukkumaan menoa uimassa Jalasjärven keskustan uimarannalla ja kiertää kirkonkylän keskeiset nähtävyydet.

Sunnuntaiaamuna meidän piti olla Nurmon kirkossa, jossa pidettiin Ratsuväkipäivien jumalanpalvelus. Pienen hakemisen jälkeen kirkko löytyikin. Kirkko on kaunis puukirkko, jonne oli kokoontunut melkoisesti kirkkoväkeä. Jumalanpalveluksesta lähetettiin ratsuväkiasuinen seppelpartio laskemaan seppeleet talvi- ja jatkosodan sankarihaudalle. Kerrottakoon, että yksistään talvisodan vastaiskussa 5.3.1940 Äyräpäässä kaatui 39 nurmolaista miestä, joka oli valtava isku ja suru pienelle kunnalle. 

Kirkonmenojen jälkeen siirryimme läheiseen Nurmon lukion ja yläasteen koululle, jossa söimme lounaan ja jäimme odottamaan ratsain tapahtuvaa ohimarssia ja katrillia. Ohimarssin kärjessä ratsastivat poliisit, heidän jäljessään ratsuväkiosasto  ja osaston takana koko joukko paikallisia ratsastuksen harrastajia. Katrillin johti tottuneesti vanha tuttu Reijo Hietamäki Reserviratsastajista.

Kun olin jo kirkonmäellä kysellyt, mahtaako paikalla olla yhtään Hippiä, niin jo ruokailussa ilmestyivät Eeva ja Lauri Hippi tervehtimään. Olen nimittäin äidin puolelta Hipin sukua Salmista ja tiesin, että myös Nurmossa asuu Hippejä. Niinpä sitten istuimme Eeva-Leena ja minä rinnakkain Eeva ja Lauri Hipin kanssa kuuntelemassa ratsuväen perinnesoittokunnan konserttia. Konsertin johti kapellimestari Antti Hirvikallio ja solistina esiintyi director musices Aatos Ilomäki. Konsertista jäivät mieleen erityisesti Aatos Ilomäen tulkitsema On aivan sama missä kuolet ratsumies ja tietysti Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa.

Konsertin jälkeen Nurmoo-Seura ry:n puheenjohtaja Matti K. Jaskari kiitti ja jakoi huomionosoituksia Ratsuväkipäivien järjestelyissä  ja ohjelman suorittamisessa mukana olleille henkilöille. Palkituksi tuli muun muassa Reijo Hietamäki.

Lähdimme konsertista Eeva ja Lauri Hipin kanssa tutustumaan Nurmon kotiseutumuseoon, jossa nautimme kahvit. Museota esitteli Aila Yli-Hakola Nurmon historiaan ja sukuihin syvällisesti perehtynyt sukututkija. Museon pihapiiriin kuuluu useita rakennuksia muun muassa vanha rukouskappeli. Museo on käymisen arvoinen paikka.

Museokäynnin jälkeen teimme kierroksen Hipin kylälle, jossa näimme muun muassa Hipin mäen taloineen sekä Eeva ja Lauri Hipin entisen kotitalon, jota isännöi nyt heidän poikansa. Sukutarina kertoo, että täältä jostakin Nurmo-joen varrelta on yksi Hipin sukuun kuuluva lähtenyt Salmiin Laatokan ja Uuksu-joen rantaan Isonvihan aikaan ja jäänyt sinne kalastelemaan ja viljelemään maata. Näin sinne Uuksu-joen mutkaan syntyi Hipinranta, jossa asusteli runsaasti Hippejä lähekkäin samalla tavoin kuin Nurmossa. Siellä Hipinrannassa ovat eläneet ja asuneet myös tämän blogin pitäjän esivanhemmat äidin puolelta lähes kolmen vuosisadan ajan. 

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 18.2.2021 19:47

Kirjoituksessa on 1 kommentti