Blogi

Seppo ja Liisa Puruveden vilvoittavissa laineissa

Eeva-Leena ja Helene Schjerfbeckin näyttelyesite (yksityiskohta omasta kuvasta) Retretin seinustalla

Lea ja Onni Sinkkonen Suhmuran Kievarin edustalla valmiina ottamaan vastaan syntymäpäivävieraita

Saatuamme kutsun Onni-serkun (Onni Sinkkosen) 80-vuotispäiville 15.7.2010 lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin voidaksemme poiketa Eeva-Leenan veljen Sepon ja hänen vaimonsa Liisan mökillä Kerimäellä. Olimme heidän luonaan kaksi yötä. Päivät olivat kuumia yli 30 astetta kumpanakin päivänä, mutta olihan puhdasvetinen Puruvesi vieressämme. Uimme ainakin kolme jopa  neljä kertaa päivässä ja nukuimme ovi auki saadaksemme viilennystä kuumuuteen.

Kerimäeltä on lyhyt matka Punkaharjun Retrettiin, jossa pistäydyimme pikaisesti toisena päivänä katsomassa Helene Schjerfbeckin ja hänen taiteilijasisartensa töitä. Näyttely oli laaja ja hyvin koottu. En ole yhdellä kertaa nähnyt yhtä montaa Schjerfbeckin teosta. Samalla käynnillä ajelimme autolla päästä päähän Punkaharjun maisematien, jonka olen aikaisemmin useasti kävellyt näkymiä ihastellen.

Onni-serkku oli päättänyt järjestää syntymäpäivävastaanotonsa Suhmuran Kievariin, jonne suunnistimmekin Kerimäeltä. Hyvin löysimme perille. Olihan reitti tuttu, sillä olimme olleet tapaamassa Mikko-enoa Suhmuran Iltarauhan palvelutalossa, joka sijaitsee saman tien varrella, jossa kievarikin on. Matkakaan ei tuntunut pitkältä, vaikka Suhmuran Santran laulussa niin sanotaankin. 

Saavuimme Suhmuraan ensimmäisten joukossa, sillä tarkoituksenamme oli ajaa vielä syntymäpäivävastaanoton jälkeen Suhmurasta Tampereelle. Onnittelijoita riitti heti alkuhetkistä alkaen, mutta hyvin pääsimme mekin toivottamaan onnea Onnille, serkulle, jonka opin tuntemaan vasta 20 vuotta sitten, kun hän täytti 60 vuotta. Onni-serkulla on runsaasti syytä juhlia: tähän  kesään sattuu omat 80-vuotispäivät (15.7.), Onnin ja Lean 60-vuotishääpäivä ja yhden pojan, Pekan 50-vuotispäivä (25.8.). Onnea vain kaikista näistä asioista!

Nautittuamme kievarin kahvipöydän antimista ja juteltuamme syntymäpäivävieraiden kanssa lähdimme iltapäivällä kello 15.00  liikkeelle päästäksemme vielä ennen iltaa Tampereen Tohloppiin. Pitkän ajan saimme ajaa aivan kirkkaassa, kuumassa kesäsäässä, mutta Jämsän tasalla saimme aikamoisen ukonkuuron päällemme, lämpötila laski ja näkyvyyskin heikkeni. Pääsimme kuitenkin perille Tohloppiin hieman ennen puolta yötä. Sadekin lakkasi, niin että pääsimme kastumatta purkamaan auton tavaroista. Matkan pituudeksi tälle Itä-Suomen lenkille kertyi kolmen päivän aikana runsaat 1 000 kilometriä. Tulipa siinä ajeltua ja nähtyä monenmoista sekä tavattua mukavia ihmisiä. Siitä vielä lämmin kiitoksemme kaikille tapaamillemme ihmisille.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 28.2.2021 08:12