Blogi

Hotelli Grand Hotel Union Executive Ljubljana

Fredrik Vahlqvist ja Eeva-Leena Valve kahvilla Zagrebissa

Ljubljanan linna ja lippu sen tornissa

Harkittuamme pitkään lähtöä viikon mittaiselle Adrianmeren risteilylle keväällä 2010 päädyimme säästösyistä pidennettyyn viikonloppumatkaan Ljubljanaan ja Zagrebiin 14-17.5. Toinen syy matkan suuntaamiseen Sloveniaan ja Kroatiaan oli, että vanha ystävämme Fredrik Vahlqvist toimii Ruotsin suurlähettiläänä Zagrebissa ja ajattelimme, että voisimme pistäytyä tervehtimässä häntä Zagrebissa. Matka Ljubljanasta Zagrebiin junalla on vain runsaan kahden tunnin mittainen ja kilometrejä kertyy noin 140.

Matkamme alkoi sujuvasti, kun Pia "heitti" meidät autolla Helsinki-Vantaan lentoasemalle ennen menoaan työhön Tikkurilan keskustaan. Läksimme liikkeelle vähäisin matkatavaroin, olihan kyseessä vain pidennetty viikonloppu. Sateeseen olimme kyllä varautuneet. Selvisimme yllättävän helposti lippu- ja turvatarkastuksista odottamaan koneen lähtöä. Ihme kyllä Finnairin kone lähti ajallaan ja tuhkapilvestä ei ollut tietoakaan tuona kauniina kevätaamuna. Lentoaika Ljubljanaan on sopivan pituinen vain noin kaksi ja puoli tuntia. Tulimme perille aikataulun mukaisesti ja perillä meitä odotti pilvinen, hieman vettä ripotteleva sää. Löysimme lentoasemalta kaupungin keskustaan lähtevän linja-auton, johon nousimme tavaroinemme. Auto vei meidät viiden euron maksulla keskustaan ja varaamamme hotellin läheisyyteen, josta sitten kävelimme hotelliin vetäen laukkuja perässämme.

Netistä varaamani Grand Hotel Union sijaitsee erinomaisella paikalla aivan Ljubljanan keskustassa. Hotelli Union on vanha, jo vuonna 1905 rakennettu hotelli, joka on täysin kunnostettu muutama vuosi sitten. Saimme hyvän, tilavan huoneen hotellin kolmannesta kerroksesta. Purettuamme matkatavaramme ja hieman levähdyttämme lähdimme jalan Ljubljanan rautatieasemalle ostamaan junalippuja seuraavaksi päiväksi Zagrebin junaan. Onnistuimme hankkimaan edestakaiset junaliput ja jopa istumapaikat aamujunaan Zagrebiin ja sieltä takaisin iltajunaan. Kävimme vielä asemalla tarkistamassa, miltä raiteelta aamujuna Zagrebiin lähtee. Se oli raide 6. Palasimme hotelliin tyytyväisinä ja päätimme juhlistaa tulopäiväämme kunnon aterialla hotellin ravintolassa ja sen jälkeen mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksamme matkustaa seuraavana päivänä Zagrebiin.

Nautittuamme seuraavana aamuna varhaisen aamiaisen hotellissa ajoimme taksilla rautatieasemalle ja kävelimme eväinemme raiteelle 6 odottamaan junaa Zagrebiin. Tultuamme paikalle ihmettelimme, että on aika vähän ihmisiä odottamassa junaa ja kellokin alkoi jo olla paljon. Onneksi paikalle ilmestyi junanlähettäjä, joka kyseli, olimmeko menossa Zagrebiin. Olimmehan me. Junan lähtöraide olikin yön aikana muutettu. Se oli nyt jostain syystä raide 3A . Kiiruhdimme uuteen lähtöpaikkaan ajettuun junaan. Ostamamme paikat junasta olivat varatut, mutta pääsimme niille esitettyämme lippumme.

Junan lähtöaika tuli, mutta juna ei lähtenytkään. Syy selvisi myöhemmin. Linja-autollinen turisteja oli tulossa jostakin, ja he olivat myöhässä. Juna odotti heitä. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen myöhässä oleva turistijoukko nousi junaan ja juna pääsi lähtemään. Junamatka Zagrebiin sujui sateesta ja tuhruisesta ilmasta huolimatta hyvin. Söimme eväitämme ja katselimme junan ikkunasta kauniita vuoristomaisemia. Rata Ljubljanasta Zagrebiin noudatteleeTonavan sivujoen Savan rantaa kaiken aikaa. Juuri päästyämme Kroatian rajalle, jossa tarkastettiin passit, Fredrik Vahlqvist soitti ja tiedusteli, ollaanko päästy matkaan. Olimme Bodovan raja-asemalla, josta ei ollut enää Zagrebiin kuin vajaan puolen tunnin junamatka.

Saavuimme Zagrebiin Kroatian pääkaupunkiin, jossa on lähes 800 000 asukasta. Zagrebissa satoi vettä. Fredrik Vahlqvist oli ystävällisesti lupautunut hakemaan meidät rautatieasemalta ja kuljettamaan meitä autollaan sateisessa kaupungissa. Ajoimme ensin kahville Ruotsin suurlähetystön alapuolella sijaitsevaan kahvilaan, josta siirryimme Fredrik Vahlqvistin opastuksella tutustumaan lähetystön tiloihin ja hänen työhuoneeseensa. Tilat olivat avarat ja valoisat. Fredrik Vahlqvist on toiminut nyt puolentoista vuoden ajan Ruotsin suurlähettiläänä Zagrebissa. Hän oli sitä ennen kuuden vuoden ajan suurlähettiläänä Pyhän Istuimen luona Vatikaanissa ja ennen sitä viisi vuotta ministerinä Helsingissä.

Suurlähetystöön tutustumisen jälkeen ajoimme pienen kierroksen Zagrebin vanhassa kaupungissa, mutta sateen vuoksi emme autosta juuri poistuneet. Näimme kuitenkin osia maailman perintöluetteloon kuuluvasta Zagrebin vanhasta kaupungista.

Fredrik Vahlqvist kuljetti meidät kaupunkikierroksen jälkeen residenssiinsä Laulurastaankatu 4:ään (Slavujevac 4), jossa hän tarjosi meille lounaan. Sen jälkeen saimme tutustua myös hänen yksityispuolelleen ja hänen hienoon vanhojen kirjojen kokoelmaansa. Yritimme houkutella Fredrik Vahlqvistiä ensi kesänä Sastamalan Wanhan kirjallisuuden päiville. Saadaan nähdä, ehtiikö hän kiireiltään Suomeen? Miellyttävän yhdessäolon jälkeen Fredrik Vahlqvist kuljetti meidät Zagrebin rautatieaseman tuntumaan, josta jatkoimme matkaa jalan.

Tarvottuamme jonkin aikaa sateessa päätimme pistäytyä kahville eteemme tulleeseen hotelli Palaze Zagrebin kahvilaan, joka osoittautuikin siistiksi ja mukavaksi paikaksi. Sisällä ilmeni, että sama rakennusurakoitsija, joka on korjannut hotelli Unionin Ljubljanassa, on myös korjannut hotelli Palazen ja sen kahvilan Zagrebissa. Siistiä jälkeä kummassakin. Kahvit juotuamme jatkoimme matkaamme Zagrebin rautatieasemaa kohden.

Vähän ennen Zagrebin rautieasemaa huomasin ravintola Bacchus´een ohjaavan kyltin erään rakennuksen seinässä. Olin lukenut matkaoppaasta, että sieltä saa hyvää olutta ja että siellä kannattaa pistäytyä. Hieman arkailimme astua sisään rakennuksen sisäpihalla ja melkein maanrajassa sijaitsevaan, pieneen matalaan kellariravintolaan, mutta koska satoi, astuimme sisään. Paikallista rahaa (kuna) meillä oli hyvin vähän. Kyselimme, voimmeko maksaa euroilla. Ravintolan tarjoilija-kassanhoitaja vain hymyili ja sanoi englanniksi että talo tarjoaa oluet. Niinpä me märät kulkijat istuimme hetken palvomassa Bacchusta yhden kroatialaisen oluen ääressä. Hyvältä se maistui. Meille kerrottiin myös, että hetken kuluttua ravintolaan saapuu trio soittamaan. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä kuuntelemaan. Juna Ljubljanaan lähti vajaan puolen tunnin päästä. Kannatti kuitenkin pistäytyä katsomassa nuorten ja turistien suosimaa olutravintola Bacchusta.

Ehdimme ajoissa asemalle ja nousimme etuajassa asemalle tulleeseen junaan. Junamatka Ljubljanaan sujui muuten hyvin, ellei oteta lukuun sitä, että minulta, "sankarimatkailijalta" katkesi hammas purressani evääksi ostamaani nakkisämpylää. Hieman se himmensi muuten hyvin sujunutta Zagrebin käyntiämme, mutta ainahan matkalla sattuu kaikenmoista. Pääsimme hyvin Ljubljanaan ja kotihotelliimme Unioniin. Selvitimme vastaanotosta, että aamulla on mahdollisuus mennä lähistöllä sijaitsevaan hammaspoliklinikkaan jonottamaan ensiapua hammaspulmaan.

Näin me sitten aamiaisen jälkeen kävelimme läheisen hammashoitolan jonoon. Noin parin tunnin jonotuksen jälkeen pääsinkin sisälle ja sain ensiavun. Hoito ei maksanut mitään. Päätin, että hampaan lopullinen hoito tehdään Suomessa.

Nyt "hammasseikkailujen" jälkeen oli mahdollisuus tutustua muun muassa korkealla vuorella kaupungin yläpuolella sijaitsevaan Ljubljanan linnaan.Linnaan pääsee sujuvasti hissillä viiden euron maksulla. Linnan tornista on upeat näkymät yli kaupungin kattojen aina naapurivaltion Kroatian puolelle. Laskeuduttuamme alas linnasta söimme myöhäisen, mutta varsin runsaan lounaan Ljubljanan torin tuntumassa sijaitsevassa ravintolassa. Palattuamme kaupunkikierrokselta hotelliin olimme aika väsyneitä. Tämän vuoksi päätimme pistäytyä hotellin saunassa ja uima-altaassa, jotka ovat täysin ilmaisia hotellin asukkaille.

Seuraavana, kotiinpaluupäivänä kävimme vielä uimassa, tutustumassa Ljubljanan toriin ja syömässä kevyen kala-aterian läheisessä kanavaravintolassa, jota täydensimme sitten kahvilla ja leivoksella hotellimme kahvilassa. Tilasimme "sukkula-kuljetuksen" hotellista lentokentälle. Lento Helsinkiin lähti ja saapui aikataulun mukaisesti. Olimme kotona Siltamäessä puolen yön tietämissä. Näin oli monivaiheinen Ljubljanan matkamme päättynyt.

Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 23.2.2021 09:55