Blogi
Hakkapeliittain retki Porvooseen 5.5.20106.5.2010 08:16
Hakkapeliittain retki Porvooseen toteutettiin yhdessä Gyllene Klubbenin kanssa. Matkalle lähdettiin vuokratulla linja-autolla ravintola Ostrobotnian edestä kello 10.00. Gyllene Klubbenistä retkelle osallistui peräti 22 emerita ruotsinkielen opettajaa. Hakkapeliittoja seuralaisineen oli kaikkiaan 17.
Ajomatka Helsingistä Porvooseen sujui nopeasti. Vajaassa tunnissa olimme perillä Porvoon lahden rannalla sijaitsevan ikivanhan Stensbölen kartanon pihassa. Kartanon omistaa ja sitä hallinnoi Svenska litteratusällskapet i Finland. Kartanon peltoala on 80 hehtaaria ja sitä hoitaa vuokraviljelijä. Valtaosa, noin 500 hehtaaria kartanon 600 hehtaarin metsäalasta on rauhoitettu. Kartanon runsaan 200 hehtaarin vesialueet Porvoon joen suistossa ovat vesilintujen ja niiden tarkkailijoiden suosimia. Ne ovat luonnonsuojelualuetta.
Hakkapeliittaveli Henrik Degerman, joka on toiminut kartanon intendenttinä useita vuosia, lähti retkelle pukeutuneena kartanoherra Rotkirchin upeaan asuun keppeineen ja kunniamerkkeineen. Ennen varsinaista kartanon esittelyä nautimme picnic-retken tapaan kuohuviinilasillisen kartanon puistossa. Pakollisen yhteiskuvan jälkeen olimme valmiit astumaan sisään kartanoon, jossa Henrik Degerman laajasti ja asiantuntevasti esitteli kartanon vaiheita, omistajia ja esineistöä. Kartanon runsas esineistö on peräisin pääasiassa 1800-luvun puolivälistä, mutta joukossa on vanhempaakin esineistöä, muun muassa kaksi sotasaaliiksi otettua maalausta 30-vuotisesta sodasta. Rotkirchin omistajasuvun muotokuvien lisäksi kartanossa on runsaasti sukuun liittyneiden taiteilijoiden, kuten Mathilda Rotkirchin, Emilie Boijen, Hanna Frosterus-Segerstrålen, Daggie Wallensköld-Lindemanin, Johan ja Heljä Wallensköldin sekä Viggo Wallensköldin töitä. Kierrettyämme kartanon kaikki 17 huonetta ja astuttuamme ulos tuntui siltä, että olimme jättäneet taaksemme "menneen maailman", jollaista emme enää nykypäivänä tapaa.
Stensbölen kartanolta suuntasimme matkamme Porvoon tuomiokirkkoon katsomaan, kuinka kirkko on korjattu muutaman vuoden takaisen tuhopolton jäljiltä. Korjaus on onnistunut hyvin. Kirkko on nyt entistä ehompi. Vain kuorin katossa on hivenen mustaa muistuttamassa kirkon palosta.
Seuraava kohteemme oli Saksanniemen Järjestyslipuston muistomerkki nykyisen Saksanniemen koulun pihassa Porvoon joen läheisyydessä. Muistomerkki on pystytetty Saksanniemen Järjestyslipuston tai Ratsupoliisikoulun alkuvaiheiden 1.9.-17.11.1917 muistoksi. Koulun oppilaat joutuivat puutteellisesti varustettuina Vapaussodan alussa taisteluun punaisten kanssa ja joutuivat perääntymään eri teitä aina Etelä-Pohjanmaalle asti, jossa Järjestyslipustosta täydennysten jälkeen perustettiin Mannerheimin käskystä vuoden 1918 alkupuolella Uudenmaan Rakuunarykmentti. Vaikka Saksanniemen Järjestyslipuston merkitys jäi sotilaallisesti vähäiseksi, jäi sen nimi elämään Vöyrin marssin kertosäkeessä: "Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko, Lapuan ja Härmän joukko, Vöyri, Kauhava ja muut."
Hyvänä esittelijänä muistomerkillä oli reservin yliluutnantti Göran Härmälä, Ratsumieskillan Uudenmaan eskadroonan jäsen. Hän oli pukeutunut ratsuväen univormuun malli 1922 kantaen vyöllään sapelia. Hän myös asettui yhdessä Henrik Degermanin kanssa kunniavartioon muistomerkille, kun ryhmämme laski kukat muistomerkin juurelle.
Muistomerkiltä ajoimme suoraan Kiialan kartanon pihaan ja laskeuduimme kartanon vanhan viinatehtaan kellariin nauttimaan lounasta. Nautimme runsaan lounaan viinatehtaan tunnelmallisissa kellariholveissa takkatulen loistaessa. Vaikka runsaan syömisen jälkeen tuntui siltä, että mitään ei enää mahdu vatsaan, ajoimme vielä takaisin Porvoon keskustaan Vanhaan paahtimoon juomaan kupillisen siellä paahdettua kahvia ja syömään porkkanaleivoksen. Tämän jälkeen olimmekin valmiit palaamaan Helsinkiin monivaiheiselta Porvoon retkeltä. Saimme nähdä, kokea ja syödä oikein "Porvoon mitalla". Saavuimme Helsinkiin noin kello 17.00 maissa.
Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 12.6.2022 14:02